Swinburne on varsin kuuluisa nimen omaan teologisia jumalatodistuksia kehittelevä ja arvostava hengenmies. Hän on, mielenkiintoista kyllä, ottanut kantaa myös Goodmanin "grue" -ongelmaan. Ja sellaisella tavalla, että ainakin minua ihmetyttää. Hän on nimittäin selittänyt että "grue/vihryt" on vakiotilaa "vihreä" huonompi vaihtoehto.Kuitenkin nimen omaan Jeesuksessa, jos jossakin, voidaan nähdä "grue" -tyyppinen ilmiö. Tätä voidaan ajatella Jeesuksen läsnäolon kautta. Usein ihmiset kertovat että Jeesus on yhteydessä ihmiskuntaan. Esimerkiksi eräs lappuja jakanut uskova jutteli keskustelun ohessa Jeesuksen kanssa. Minä en Jeesusta kuullut koska Jeesus kommunikoi suoraan miehen aivoihin.
1: Tai sitten hän oli henkisesti turskas, mutta kohteliaisuuden ja argumentin vuoksi oletan tässä nyt että hän oli oikeassa Jeesuksen suhteen.
Toisaalta kerrotaan paljon Jeesuksen uudesta tulemisesta. Hän ilmestyy taivaallisen sotajoukon kanssa ja sitten on harmageddon ja tuomiopäivä ja ties mitä melskettä. Jeesuksen paluu onkin ollut teologisesti äärimmäisen tärkeä asia. Sitä on odoteltu.
1: Esimerkiksi tämän jutun otsikko on saatu uskovaisen ihmisen rintanapista. Hän tosin tunnustautui itse vain nelikymppiseksi, joten rintanapissa oli vähän huijauksen makua. Että on sitä ennenkin yritetty jonkun toisen henkkareilla sisään baariin jne...
Voidaan siis ajatella että Jeesus on tietyllä tavalla ympärillämme jo nyt. Mutta hänen olemassaolonsa luonne muuttuu dramaattisesti tuomiopäivän jälkeen. Näin ollen meillä on Jeesuksen olemassaolo, jonka ilmeneminen muuttuu ajanhetkellä t. Tämä on "selvästi gruemainen tilanne".
Swinburne on selittänyt että jos on kaksi vaihtoehtoa, on valittava vakaampi. Siksipä Jeesuksen paluu on vähemmän fiksu valinta kuin olettaa nykytilan jatkuminen. Toisaalta Ateisteilla Jeesukseen ei tietysti liity mitään gruemaisuutta.
Ylemmässä kuvassa on kaverini viljakäärmeen luoma nahka. Alempana käärme joka sen on luonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!