Kirjoitin aika kauan aikaa sitten sivistyksestä. Kulttuuri rinnastui maanviljelyyn ja kaupunkilaisuuteen. "Lehtokotilo" taas katsoi maalais-kaupunkilaisjaottelua asumisen kautta. Sukuisista syistä otsikkomme olivat itse asiassa samankaltaiset.
Esiin nousi se, miten kaupungissa ja maalla asuminen sisältävät monia paradokseja. Sellaisia paradokseja, joita on esimerkiksi luolassa elävillä askeetikoilla. Sillä heitä pidetään mystikkoina ja guruina. Kuitenkin he joutuvat kuluttamaan aikaa maailman välineellistämiseen. He joutuvat miettimään elossapysymistä. Ruuanvalmistus ja hankinta vievät askeetikolta runsaasti aikaa. Hän joutuu kamppailemaan elämästä. Sen sijaan kaupungin vuokra -asunnoissa mikroaterioiden ympäröimänä tämänlaiset asiat muuttuvat kaukaisemmiksi. Tätä kautta mahdollistuu periaatteessa se, että voitaisiin ajatella syvällisiä asioita kun ei olla sitouduttu pakkopuuhaamiseen. Kuitenkin käytännössä hyvin usein kaupunkiasunnossa aktivoituu vain television kaukosäädin.
Esimerkiksi maalla ollaan lähellä luontoa. Tämä tuntuu monesti samalta kuin luonnonläheisyys ja ekologisuus. Kuitenkin kaupungeissa asuva voi kävellä. Autoa ei tarvita. Toiminta on keskitetympää. Kaupungissa asuminen onkin siis monella tavoin mahdollista rakentaa ekologisemmaksi.
Samoin kaupunkeihin liitetään epäsosiaalisuus ja maaseutuun yhteisöllisyys. Kuitenkin kaupungissa on hyvin paljon ihmisiä. ; Ihmisvilinän määrä muuttaa kuitenkin helposti toiset ihmiset kasvottomaksi massaksi, joksikin jota välineellistetään. "Hän on asiakaspalvelija" kieltää omaan töykeään kohtelun vastaamisen. Kaupungissa on ihmisiä, mutta ei yhteisöä. Kaupunki kuitenkin tarjoaa periaattessa mahdollisuuden todella dynaamiseen sosiaalisuuteen. Seurassa on enemmän "mustia joutsenia".
Tästä malliesimerkkinä olkoon keskiviikkopäiväni, jolloin lähdin spontaanisti työkaverin kanssa musiikkiliikkeeseen. Päädyimme muun muassa soittelemaan. Kohtasimme tuntemattoman tyypin, jonka kanssa oli puhetta erinäköisistä musiikki -aiheista. Ei meistä tietysti ylimpiä ystäviä tullut, mutta tämänlainen kohtaaminen on maalaisolosuhteissa hyvin vaikeaa. Omalta kohdaltani suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestäni kuitenkin rakentuu juuri tämänlaiselle "vaikutteille altistumiselle". Se on ideointimoottorinikin ydin. Tyyppi yksi sanoo asian ja tyyppi kaksi sanoo toisen. Minun vaatimattomaksi roolikseni jää vain yhdistää nämä kaksi mahdollisesti muutoin toisiinsa liittymätöntä asiaa yhteen.
Minulle kaupunki on dynaamisempi ja sosiaalisempi. Maaseutu taas on sisäänpäinlämpiävämpi paikka. Sellainen, jossa on vähän henkeä joka sanoo "joku ulkopuolinen byrokraatti kaupunkipojanjolppi tulee neuvomaan vaikka ei sitä millään paperilla viljellä. Aina on viljelty ohraa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!