Antony Flew sai aika paljon monenlaista mediajulkisuuttakin käännyttyään pitkän linjan ateistista kristityksi. Eräs melko mielenkiintoinen piirre tässä mielenmuutoksessa oli lähteidenkäytön totaalinen muuttuminen. Kirjan ajateltiin jopa olevan eri kirjoittajan tekemä, ja yhtenä syynä oli se että Flew viittasi ateistina totaalisen eri lähteisiin ja aineistoon kuin uskovaisena.
Kääntymisessä ei itse asiassa ollut kysymys mistään vanhan kritiikistä ja tämän ylitse nousemisesta jossa parempi korvasi huonomman. Samoja viitteitä ei tarvita, koska vanha maailmankuva ei ollut esittelyssä. Kyseessä oli itse asiassa totaalinen irtiotto, jossa vanha lakaistiin pois ja uuden rakentaminen aloitettiin nollasta. Kysymys olikin totaalisesta uudistumisesta.
Tämä huomio on joskus saanut itseni miettimään klikkejä. Sehän on ihmisten kommunikaation kautta tärkeää. Sillä itse asiassa argumentaatiossa on, laadusta riippumatta, mukana sosiaalinen elementti. Me kaikki haluamme että me teemme vaikutuksen ja muut ihastelevat. Kritiikki on sitä että ilmoitetaan että vaikutusta ei ole tehty. On helppoa ottaa erimielisyys itseensä. Ja tästä seuraa helposti se, että väärän mielipiteen hyviä puolia ei huomata, vain huonot.
Tässä mielessä klikki muodostuu helposti samanmielisistä. Koska on yleisesti paljon helpompaa olla samanmielisten keskuudessa, syntyy helposti erilaisia pienryhmiä, joiden keskellä ajatukset kiertelevät. Ja toisaalta rakentuu sellaisia tilanteita, että tietoa haetaan oman klikin sisältä. Miellyttävien ihmisten keskeltä.
Eikä osata katsoa sen ulkopuolelle. Tällöin ei yleensä ottaen synny mitään järkevää suhdetta klikin ulkopuoliseen ; Klikin ulkopuolinen on helposti joko näkymätöntä tai riitasuhteessa. Ja näin meillä on tietyt viittauskohteet. Jos mielipide vaihtuu, syntyy helposti uusi klikki. Vanhan ajan kaverit jäävät kuin ohimennen "vähemmän aktiivisesti kohdattaviin". Ja lopulta meillä on uusi klikki joka on totaalisen erilainen kuin vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!