Ihmiset haluavat kovin usein metsästää petoja. Jos yksi karhu tappaa ihmisen, ihminen tappaa karhun. Kun tulee hirvikolari, halutaan metsästää hirviä. Susille halutaan yhä lisätä rajoitteita, vaikka ne eivät ole tappaneet ketään pitkään aikaan - ei sen vuoksi että ne eivät olisi petoja ja valmiita, vaan koska niitä on sen verran vähän.
Tästä voidaan tietysti vetää mietintöjä luontosuhteeseen. Mutta en nyt viitsi.
Sillä tosiasiassa autot tappavat enemmän. Autoja ei kuitenkaan vastusteta samalla mittakaavalla.
Tässä on mielestäni muutama tärkeä asia.
1: Ensinnäkin ihminen ajattelee usein omaa hyötyään. Tämä voi heijastua luontosuhteeseen. Ja petojen vastustus johtuu siitä että ihminen tekee riskianalyysin, jossa mukana on hyödyt ja haitat. Tämä on tietenkin ihan oikea tapa silloin, kun puhutaan asioista jotka ovat ihmisten välineitä. (Kuten vaikkapa ostaako uusi traktori, mikä hinta laitetaan kotivakuutukseen ja pitääkö lapset rokottaa.) Se, ovatko eläimet välineitä vai itseisarvoisesti arvokkaita, on tietysti sitten se asia joka pitäisi "omassa pienessä päässä miettiä". Petoja vastustetaan, koska niistä ei ole hyötyä. Autoista taas on ihmiselle konkreettinen, vaikka ei välttämättä elintärkeä, hyöty. (Autoja vastustetaan vähemmän kuin rokotteita, koska rokotteiden antama hyöty ei näy yhtä selvästi. Toki elävä ihminen on konkreettinen, mutta se itse vaikuttava asia: Eli ne ihmiset jotka muuten olisivat kuolleet, eivät näy raatoina.)
2: Toinen juttu on tietysti tuttuus. Ihmiset kuolevat useammin ja todennäköisemmin automatkalla, kuin jos he tekevät saman matkan lentokoneessa. Auto on jokapäiväinen.
3: Ja toki yksi lento -onnettomuus tappaa aina kerralla useita ja ne uutisoidaan näyttävämmin, jolloin näkymä vääristyy ihmisten silmissä. Sama koskee tietysti petojakin. Sillä uutisointi ei näytä jokaista auto -onnettomuutta. Mutta sen sijaan lähes jokainen lento -onnettomuus näkyy. Näin ihmisten kuva todellisuudesta vääristyy koska tapahtumat, jotka sinällään ovat tosia, näkyvät eri painotuksilla. Se on siis hieman sama kuin luontodokumenttien kohdalla. Moni voi luulla että luonto on jännää. Kun vaan menee ulos, niin heti löytyy mielenkiintoinen eläin. Ja koko ajan on saalistusta ja parittelua. Tosiasiassa elukoita ei näy, ja kun ne löytyvät, on ne jotain yleisiä, eikä tietenkään niitä joita dokumenteissa tutkitaan. Ja jos löytyy harvinainen, ei ole saalistusparittelu menossa, vaan on esimerkiksi leijonalauman 10 -tuntisen siestan aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!