Sanasta härkää.

Tämä on vähemmän tekninen retoriikan käyttöä koskeva juttu, retoriikasta on myös aikaisempi versio, jonka näkökanta on toinen.

Puhetaitoa eli retoriikkaa tarvitaan muutamissa toimenpiteissä. Ja kuten huomataan, sitä tarvitaan oikeastaan kaikessa, missä on kommunikaatiota:
1: Suostuttelu, jossa henkilöiden toimintaa halutaan muuttaa. Tavoitteena on siis saada aikaan tietynlaista toimintaa, joka ei muutoin toteutuisi.
___1.1: Kehoitus toimintaan, joka tarkoittaa sitä, että henkilö vakuutetaan jostain toimenpiteestä, kuten vaikka ystävyyssuhteen solmimisesta.
___1.2: Kehotus olla toimimatta, joka tarkoittaa sitä että henkilö vakuutetaan siitä, että hänen ei kannata esimerkiksi jatkaa tappelua tai aloittaa sitä.
2: Syyttäminen, jossa henkilö ilmoittaa kokeneensa vääryyttä ja perustelee tätä.
3: Puolustautuminen, jossa henkilö puolustautuu syytteeltä.
___3.1: Kiistäminen, jossa henkilö osoittaa että hän ei ole tehnyt väärää.
___3.2: Liennytys, jossa henkilö osoittaa että hän on tehnyt väärää, mutta että syyt ovat olleet hyvät. Hän ei esimerkiksi ole tiennyt eikä hänen olekaan pitänyt tietää jotain asiaa, joten hän on ollut vilpittömällä mielellä liikkeellä.
4: Ylistys/Kehu, jossa puhuja perustelee että jokin taho tai ihminen on hieno ja arvostettava.
5: Moite, jossa perustellaan että jokin taho tai ihmisessä on puutteita, jotka olisi korjattava.
6: Opettaminen, jossa yritetään saada asiat ymmärretyksi.
7: Huvittaminen, jossa yritetään saada tunnelmaa kevennettyä tai saada ihmiset viihtymään.
8: Informointi, jossa yritetään saada kantaa ymmärrettäväksi ja samalla mahdollisimman yksiselitteiseksi.

Menestykselliseen retoriikkaan kuuluu muutama menetelmä:
1: Mitä pitää sanoa, eli mikä on sanoman sisältö joka halutaan tuoda esiin. Näitä ovat ne asiat, joita retoriikan käyttäjä haluaa tuoda esiin.
2: Miten paljon pitää sanoa. Tässä sanat mitataan siten, että kerrotaan juuri sen verran mitä täytyy, eikä enempää. Määrän täytyy olla riittävä, ei siis liian pieni eikä liian suuri.
3: Keille pitää sanoa, mikä tarkoittaa sitä että sanat on sovitettava yleisöön. Ideaalitilanteessa tämä ei tarkoita sitä että sanoman tulisi olla kouluttamattomille vähemmän peruteltua, vaan ainoastaan selkeämmin ja vähemmin teknisesti esitettyä. Tämä tarkoittaisi sitä, että kouluttamattomille puhuminen olisi vaikeampaa ja haasteellisempaa. Käytännössä tässä usein kuitenkin joustetaan.
4: Millä ajoituksella sanotaan. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi puheessa on oltava oikea tempo ja rytmitys, jotta se tehoaisi hyvin. Suullisessa kommunikaatiossa tämä korostuu.
5: Millä muilla tavoilla korostetaan asiaa; joita ovat konkreettisessa kontaktissa korostuvat ilmeet ja eleet, äänenpainotukset, sekä muut vastaavat asiat sekä esimerkiksi aloittaminen. Aloittamisen olisi oltava korostetun hyvä, koska ilman aloitusta ihmiset tylsistyvät eikä tilannetta kuunnella..