Katsoin internetissä oleellisia ja opettavaisia videoita. Ne opettivat sellaisia asioita kuin, että meret ovat täynnä mysteereitä. Ja suuri osa niistä näyttää peniksiltä. Esimerkiksi maskuliinista muotokieltä edustava Thermarces cerberus. Tiettävästi maukas suuhunpantava Urechis unicintus. Ja niin edespäin. Esimerkkejä lajeista ei ole vaikeaa löytää koska maailmasta löytyy kokonainen pääjakso joka on fallisen muotoilunsa vuoksi nimetty uljaan sykkivästi Priapulidaksi.
Ja minä kun pidin tatteja hauskoina. Mutta nämä liikkuvat.
Erityisen kunniamaininnan annan merten syövereissä vaeltavalle matomaiselle Nudibranch Melibe, joka vaeltaa merenpohjassa. Se näyttää penikseltä joka lyllertää hentaimaisilla lonkeroulokkeilla. Ja kyn se syö se levittää naamansa läpinäkyvästi merenpohjaa vastaan tavalla joka luo intuitiivisen lempeästi mieleen äitimaallisia assosiaatioita vulvasta.
Kieltämättä sen näköinen olento, joka syntyisi jos minunlaisen tyypin annettaisiin suunnitella Lovecraftiläisiä hirviöitä. Ja sitten kun sellaisen suunnittelisin, niin joku freudilaisen psykoanalyysin ystävä tulisi juttelemaan alitajunnastani, torjunnoistani, varhaislapsuudestani ja seksuaalisuudestani. Ja jos olen onnekas niin toisistaan erillään ja tuossa järjestyksessä.
Mutta yleisesti ottaen luomusten ajatellaan usein kertovan jotain tekijästään. Ei tarvitse olla psykoanalyytikko esittääkseen että taideteokset kuvaavat tekijänsä intentioita, maailmankuvaa, agendoja, arvoja ja mielenlaatua.
Tästä saadaan tietenkin se relevantti teologinen kysymys jota ei oikein kysytä. Jos tämä pieni maan matonen on todella Älykkäästi Suunniteltu niin tarvitseeko sen Suunnittelija psykoterapiaa? Miten Hänen varhaislapsuutensa on häiriintynyt herkässä iässä? Mitä tunteita tämä herättää Teissä?
tiistai 4. syyskuuta 2018
1 kommentti:
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!
Tämä oli opettavaista. Lisäsin näytönsäästäjääni jotakin.
VastaaPoista