Töissä oli tilinpäätösviikko ja siihen liittyvät paperityöt ja härdelli.
Onnistuin parantamaan käytettävyyttä nokkelilla ideoilla joiden seurauksena aikaansain 3D -printterin tulostamaan spiraalia joka näyttää erehdyttävästi sellaista kekoa joka sarjakuvissa symbolisoi paskaa. Hieno taideteos joka söi aika paljon muovia. (Liima oli aika jämäkkää sekä määrältään riittävää ja irrottelu oli vaikeaa myös.)
Asentaja taas tökkäsi ruuvimeisselillä kaverinsa mikroaaltouunin kondensaattoriin vapaa-ajalla, mitä ei voida arvioida kovin terveelliseksi touhuksi. Tämän seurauksena hän lopetti tupakoinnin joka tarkoitti sitä että nyt en voi käydä töissä tupakkatauolla. (En polta joten joudun pummimaan tupakat. Mutta nyt on ollut tarve polttaa kyllä. Mutta en ole polttanut. Koska en polta. Enkä voi.) Oleellista ei tietenkään ole ei-ihme-ei-kuolema vaan se miten tämä vaikuttaa juuri minuun. (Olenhan eettinen ja sympatiakykyinen ihminen jonka vastuulla on kaksi harjoittelijaa ja heidän mielenterveytensä. Oman itsen lisäksi.)
Sitten torstaina katsoin taivaalle sitten jalkoihin ja sitten taas taivaalle. Ja siteerasin Stubbia. (VMP) Stubbia! Tuota oikeistolaista moottoroidulla tekohymyllä varustettua koulukiusaajaa ja mekanoihmistä! Tätä kauhua itsestä ei pääse karkuun edes juoksemalla maratoneja hampaat valkaistuina!
Perjantaina oli lakkoilua, josta ei ollut mitään hyötyä kenellekään. Paitsi että ärsytti sellaisia ihmisiä joita saisi ärsyttää useammin. Itse asissa heitä saisi ärsyttää enemmän kaikki heidän elämänsä päivät. Ja sitten vähän lisää.
Kyllä ymmärrän miksi moni sanoo että uskovat Jumalaan jotta saavat voimia. Kyllä olisi kätevää että olisi joku jolle heristää nyrkkiä ja kysyä suuria kysymyksiä siitä mitä tällä on itseä vastaan. Ja miten voisi saada voimaa ja motivoitua siitä että nyt siellä pilvenlongalla olisi sentään joku jolle KOSTAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!