Helsingissä Paasikiventorilla nököttää telttaleiri. Leirin ilmiasu tuo mielikuvia taivaaseen muuttavasta joukosta. Mutta telttaleirin takana eivät ole maassa lomaa viettävät polvikerjäläiset. Kysymys on reippaasta ja rehdistä katupartiolaisten leiristä.
Perinteisesti samoojat, erämiehet ja partiolaiset ovat telttailleet aarnimetsien huminassa, metsien pimennoissa ja muualla luonnon helmassa. Mutta leiriytymisen iloihin on hyvä totuttautua. Lapset telttailevat mielellään olohuoneessa. Isompia lapsia voi jo laittaa telttailemaan takapihalle. Katutelttailu on luonnollinen seuraava askel matkalla kohti vaativampia yöpymiskohteita.
SE -telttaleirissä keski-ikäiset mutta henkisesti nuorekkaan teini-ikäiset katupartiolaiset vaeltelevat muutaman neliömetrin alueella suunnistettuaan ensin vaativan reitin Kampin metro- tai bussiasemalta Paasikiventorin reunaan.
Leiriytyminen on mukavaa koska muurahaiset eivät pure ja kaupat ovat lähellä. Katupartiolaisen leirinuotiolle ei tarvitse raahata niin paljoa tavaraa. On miellyttävää telttailla avoimen taivaan alla kun tarvittavat palvelut ovat lähellä. Edes kyyn puremia ei tarvitse pelätä.
Osallistujat ovat pukeutuneet rönttösvaatteisiin, koska leiriytyessä saattaa tuhriutua. On oltava valmis työskentelemään ja taistelemaan katujen vaikeita olosuhteita vastaan. Monella osallistujalla onkin mukanaan selviytymispakkaus, joka koostuu enimmäkseen partiolaisen hätäpillon krovanneesta megafonista, sissimuonan korvanneesta makkarasta ja kenttäpullon korvanneesta jaloviinapullosta. Leiriytyjät ovat motivoituneita koska osallistumiesta on luvassa SE -miesten erikoismerkki. Sen ompelu katupartiopukuun on monelle ilo ja suuri kunnia.
Katupartiolaisten telttaleiri sujuikin hyvin muutamia päiviä. Aamuyöstä teltan ääreltä kuuluu mutina, murinaa ja tuhinaa maahanmuuttajista vielä aamuviideltäkin. Leirin loputtua Walter de Wit oli tyytyväinen siitä että hän ei ollut tehnyt leirin aikana mitään väärää. Hänestä leiriytyminen oli niin hauskaa että on törkeää että se loppui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!