Usein jos filosofeille annetaan tehtäväksi kysymys miten tiedetään onko joku robotti vai ei, he ehdottavat vaikeita testijärjestelmiä ja vaikkapa Turingin testiä. Tai sitten menevät mahdottomuusteemaiseen filosofiaan jossa tärkeintä on että vastausta ei voida antaa.
Mutta kun kysyy kahdeksanvuotiaalta, tämä tietää että pitää vain leikata pää irti. Robotit voivat selvitä tämänlaisesta, ihmiset eivät. Toki tässä on mahdollista että osa roboteista on liharobotteja. Mutta silti voidaan sanoa että jos oletuksena on teoria että ihminen on ihminen, on tämä teoria mahdollista falsifioida kurkunleikkuulla. (Ja jos kysymyksenasettelu on määritelty dikotomiseksi jossa on vain vaihtoehdot ihminen ja robotti, niin sitä vahvemmin tämä tieto on kunnon tietoa siitä onko robotti...) Näin ollen koejärjestely tuottaa todella tietoa. Ei täydellistä tietoa. Mutta selvästi sellaista tietoa jota voi kutsua jopa tiedehenkiseksi - ellei peräti täysin tieteelliseksi - lähestymistavaksi kyseiseen ongelmaan.
Aikuiset ihmiset eivät välttämättä mieti episteemisiä kysymyksiä episteemisinä kysymyksinä vaan lataavat mukaan eettisiä taustaoletuksia. Kuten oletukset siitä, että ihmisten toivotaan jäävän henkiin ja että ne robotit ne enemmänkin halutaan tuhota.
Itse tosin olen hieman turhautunut kun ihmiset katsovat liikaa videoita. Ystävät tuppaavat viemään toistuvasti hiukkaskiihdyttimeen eivätkä mieti sitä miten vaivalloista on koota itsensä sulasta lammikosta uudestaan ja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!