Aidon Avioliiton puolella puhutaan usein lapsen oikeudesta isään ja äitiin. Tätä pidetään ihmisoikeutena. Tässä on usein vedottu jopa YK:seen. Mutta Päivi Räsäsen jouduttua lähiaikoina pulaan - kun YK:n ihmisoikeusjuristi otti kantaa tähän asiaan eikä YK:n ihmisoikeuslainsäädäntö toiminut Räsäsen logiikalla - on tästä retoriikasta irtauduttu. Nyt ei olekaan YK vaan sitä että ihmisoikeudet ovat mielipidekysymys. Ja siksi lasten oikeus isään ja äitiinkin voi olla sellainen.
Rizzo ei siksi "tietäne" että usein ihmisoikeudet katsotaan siksi normistoklusteriksi jota YK pitää. Ja jos tästä yleisestä merkityksestä eroaa ei pidä ihmetellä jos muut eivät ymmärrä. Jos määrittelee sanat aivan uusiksi niin ei pidä hämmästyä jos toiset eivät käsitä. YK:n ihmisoikeudet ovat lisäksi juridiudessaan siitä käteviä että ne ovat globaaleja ja sitovia. niitä ei poistaa keneltäkään, ei edes henkilöltä itseltään tämän omalla päätöksellä. Pykälät ovat toki ideologinen valtakeskittymä, mutta myös objektiivinen siinä mielessä että niiden sisältö ei ole tästä huolimatta jotain josta voi olla erimielinen. YK:n julistus pitää tai ei pidä jotain asioita sisällään.
Ja vaikka tuo olisi tottakin, niin sitten olisi auki kysymys siitä että miten muuten sitten voi olla niin että on objektiivista että homojen oikeus mennä avioliittoon ei ole mikään ihmisoikeus? Tätähän Aidon Avioliiton aktiivit ovat usein toitottaneet. Että homojen avioliitossa ei ole kysymyksessä mistään oikeudesta. Saati ihmisoikeudesta. Jos ihmisoikeudet ovat todella mielipideasioita - kuten täytyy olla jos lasten oikeus isään ja äitiinkin on sellainen - niin sitten myös tämänlaisia mielipiteitä saisi esittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!