sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Tötterötyömoralismi

Pääsin kuuntelemaan maahanmuuttokriitikoiden puhumista. Tässä ei ollut välihuutoja tai kritisointeja. Tässä mielessä sitä kautta saa mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen ; Tavallisesti netissä puheita voidaan jarrutella tai sovittaa debattimuotoon. Tässä mielessä selkääntaputtelevat jengit antavat varmasti uusia näkökulmia aiheeseen.

Itse tulkitsin että maahanmuuton ytimessä ei ollut rasismi vaan teoria laiskuudesta. Tämä tuli varsin selvästi esiin kun kuuntelin sitä miten maahanmuuttokriitikot korostivat mikä on hyvän ja huonon maahanmuuton ero. Hyvinä maahanmuuttajina pidettiin vietnamilaisia jotka perustivat yrityksiä. Somaleiden he eivät uskoneet yksityisyrittävän vain huumemyyjinä (He eivät ilmiselvästi ole vierailleet Helsingin Hämeentiellä.)

Tässä kohden Syyrialaiset nähtiin a priori samaan luokkaan kuin somalit. Tässä korostettiin sellaisia asioita kuin kielitaito, jonka puute estäisi ensimmäisen sukupolven imigranttien yhteiskuntaan sopeutumisen. Tässä kohden teoria on tietenkin siinä mielessä erikoinen että ei se kielitaito varmaan ollut kunnossa niillä kehutuilla vietnamilaisillakaan.

Tässä kohden kysymys oli mielenkiintoinen. Sillä työmoraalin taakse nähtiin aika vahvasti termi "kykenee tulemaan toimeen omillaan". Tämä näkemys on tietenkin siitä kiinnostava että sen voisi ajatella koskevan mitä tahansa sosiaalitukea. Mutta keskustelussa tämä oli enemmän ns. teologisesti korrekti versio siitä mitä tosiasiassa ajettiin. Kysymyksessä on se, että työtön saisi saada työttömyystukea jos hän tekisi mitä vaan. Siis aivan mitä tahansa. Eli jos olisi valmis haravoimaan lehtiä niin yhteiskunta voisi auttaa loput. Kyseessä oli pelkästään ilmainen apu. Tämä on se tausta jota sovellettiin suomalaisiin laiskottelijoihin - jotka jostain syystä oletettiin vasemmistolaisiksi jotka haluavat asua Helsingissä ilman että tekevät töitä. Ja tämä näkökulma oli se jolla maahanmuuttajatkin tuomittiin.

Tämä näkemys on aika perinteistä Suomalaista työmoraalia. Joka on vanhemmilla sukupolvilla ollut sinänsä järkevä että siihen aikaan oli todellakin tarjolla ns. "tötterötöitä" joissa ei tarvinnut taitoa tai ymmärrystä. Edes tulosta ei ollut välttämättä pakko tehdä. "Tötterötyöt" kuuluvat tätä kautta menneeseen aikaan, siihen omituiseen aikaan jolloin ei ollut nykyiseen malliin pätkätöitä. Ja joissa keskiverto ihminen pääsi eläkeputkeen ja pitkään yhdessä työpaikassa tehtyyn työhistoriaan.

Tässä mielessä en näe näkemyksen takana rasismia vaan vanhentuneeseen työnteon rakenteeseen perustuvan moraaliskeskeisen ajatuksen. Kyse on enemmän moralismista joka perustuu vanhanmallisen menneen maailman työihanteeseen kuin rasismiin.

Ei tässä tosin tuntunut olevan kaikki.

Toisaalta tässä kohden oli huomattavissa jotain omituisuuksiakin. Sillä maahanmuuttokeskustelussa tuli erikoinen kulma älypuhelimiin. He korostivat että Syyriasta lähtee hyväosaisia ihmisiä ja he päätyvät Suomeen elintasopakolaisina. Korostuksina oli että Syyriassa on myyty lamborghineja jotta päästään Suomalaisen sosiaaliturvan makuun. Tässä tuntui korostuvan työn sijaan muu. Se, että pitäisi auttaa köyhimpiä. Älypuhelimet hienoine malleineen korostavat että "autetaan vääriä ihmisiä". Perusasenteena oli että liberaalit rikkaat eivät ole tottuneet tekemään "kunnon työtä".

Itse näen että rikkailla lähtijöillä on eniten menetettävää ja resurssit pakenemiseen. Ja toisaalta jos he ovat rikkaita niin eivät he mistään harmittomasta pakene. Ei se Suomalainen Sosiaaliturva varmaan hirveästi hetkauta jos lähtötilanne on se, että on niitä Lamborghineja myytäväksi. Että tosisyystä sieltä paetaan. Toisaalta köyhiä ja epätoivoisia on varmasti helpompi rekrytä väkivaltatöihin, esimerkiksi ISIKseen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!