"Halla-ahon toisinajattelija" on humoristinen romaani, jossa päähenkilönä toimii eksentrinen ja itseoppinut yhteiskuntateoreetikko Jussi. Jussi on Konstakas mies joka etsii ”sinivakoista ajatusta” miettiessään maailman menoa hänen tuntemansa maailman tuhoa.
Kirjan huumori elää vahvasti päähenkilön kelmeän hahmon ympärillä. Halla-aho on rakastettava hahmo, jota ei saa kutsua "Rasistiksi" tai "Kelmeäksi Kuminatsiksi". Hän on metsäläishenkinen korttelimietiskelijä kaljusta päälaesta varpaisiin saakka, ja tutkiskelee ja tuumiskelee asioita aina matujen sielunelämästä haittamaahanmuuton kokoon saakka. Kysymykset vaikuttavat pöljiltä mutta niissä on samalla jotain itua. Teos hakee huumoria itseoppineen toisinajattelijan näkökulmista. Huumori elää outoudesta unohtamatta humaania omasta paremmuudesta syntyvää oikeassaolemisentunnetta.
Teos ei kuitenkaan eläisi yhtä tehokkaasti jos kirjan sankaria ei samalla pistettäisi kohtaamaan moderniin maailmaan kuuluvia tavallisia asioita. Erilaiset maailmat saadaan kohtaamaan kun korttelifilosofi kohtaa Kalliossa asuvia dosentteja. Päivystävät dosentit tutustuttavat Jussin asfalttiin, sisävessaan ja siihen miten islam on rauhan uskonto. Tämä on hyvin vierasta omaan elämänmenoonsa tottuneelle Jussille.
Jussi kuitenkin kääntää tämän kohtaamisen rakentavaksi. Hän pohdiskelee kohtaamiaan asioita, ja tässä yhteydessä keksii futuristisia koneita joiden avulla maahanmuuttajat voisi lähettää kuuhun. Jussi myös tekee tieteellisen löydön fantasioidessaan hinttimaahanmuuttajan ampumisesta (Homoseksuaalin suihinoton tarjoajan ja ISIS -terroristin risteymän, jollaista todellisuudessa ei ole löydetty.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!