Nihilismiä teismin kautta...

Filosofisia vitsejä jakava facebook -kanava julkaisi sarjakuvan jossa kuvattiin ihmistä, joka rukoilee Jumalalta. Hän kysyy että onko olemassa jotain merkitystä joka täyttäisi hänen tuskaisan ja lyhytaikaisen olemassaolonsa. Taivaat aukenevat, enkelikuoro levittää mahtipontisen bannerin. Bannerin joka sanoo "ei".

Sarjakuva on siitä kiinnostava että yleisesti ottaen ateismi ja nihilismi liitetään mielikuvissa yhteen. Ajatellaan että teismi ja vain teismi jotenkin olemukseltaan voi antaa meille merkityksen. Kuitenkin sarjakuvassa annettu demonstraatio on jotain joka itse asiassa vihjaa siihen suuntaan, että on mahdollista olla teistinen nihilisti. Jumala sanoo että teki meidät ilman tarkoitusta.

Toki sitä voi puolustautua, että kenties Jumala huijaa tai banneri on tosiasiassa Saatanan juoni. Mutta tämä on enemmän kiemurtelua kuin filosofisen mahdollisuuden torjuntaa. Se, että on jotain syitä uskoa että ihmisellä olisi merkitys tuollaisesta tapahtumasta huolimatta ei tarkoita että olisi väistämätöntä että hänellä olisi merkitys. Tilannetta voi demonstroida sillä että tosiasiassa voisimme kohdella samanlaisella kiemurtelulla tilannetta jossa Jumala sanoo että meillä on merkitys. Voitaisiin uskoa että tämä olisi vain huijaus. Tai lähde on Saatana joka haluaa että olisimme faktoja vastaan optimistisia ja positiivisia itseemme nähden ja kokisimme valheellisesti että meillä olisi merkitystä. Selvästi kyse ei ole argumenteista vaan siitä mikä oletetaan ikään kuin valmiiksi asiaksi.

Alain de Botton voisikin huomauttaa jotain sen tyylistä että merkitys on niitä asioita jotka uskonto on ikään kuin ottanut sisäänsä vaikka se ei ole määritelmällisesti ja väistämättä mukana teismissä. Ja tämänlaiset mahdollisuudet siihen että kykenet olemaan sisäisesti koherentti teistinen nihilisti kertovat, että hän on oikeassa. (Tai sitten kategorioita käsittelevä logiikka on järjestelmänä rikki ja sen käyttämistä ei pidä pitää ihanteena millekään.)

Itse kuitenkin lähden siitä että tuo banneri voi tosiasiassa tuhota vain yhden merkityskentän. Ja tämä merkitys on, toki kulttuurissamme yliarvostettu, mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan aika triviaali ja turha nihilistisyyden kannalta. Jumalan luomuksiin suunnattu teleologinen tarkoitus on toki jotain jonka puutteen moni näkee tienä nihilismiin. Mutta tässä unohtuu se, että merkitys ei ole aina iloinen asia. Ja vaikka nihilisti voi tehdä mitä tahansa, niin häntä kuitenkin seuraa ongelma. Hän ei voi uskoa että näillä asioilla ja teoilla on merkitystä. Ja jos tämä unohtuu, päädytään vieressä olevan vitsin ytimeen. Jos tämä unohtuu nihilistiset meemit ja iskulauseet ovat "just banter".

Lakkaat olemasta nihilisti sinä hetkenä kun katkeroidut siitä että sinulla ei ole merkitystä. Koska asiat eivät sitten enää olekaan yhdentekeviä. Siksi nihilistien tökkiminen onkin minulle jossain mielessä yhtä mieluisaa kuin uskovaisten tökkiminen. Mutta eri syistä. Sillä siinä missä teisteissä ärsyttää se, että he valikoivat merkityksen ja sitovat sen jossain määrin mielivaltaisesti teismiin ja uskovat liikaa tähän asiaan ja elävät sen mukaan tasolla joka on eitoivottavaa. Mutta nihilistit sen sijaan tuntuvat olevan aina jotain muuta kuin nihilistejä. Heidän negatiivisuutensa tuntuu vihjaavan että he ovat enemmänkin pettyneitä romantikkoja. Merkitys sävyttää heidän maailmaansa. Kuten myös sen sarjakuvassa olleen pikkuihmisen joka pyytää Jumalalta merkitystä. Edes Jumala ei voi poistaa pettymystä jonka mukaan Jumalan antamalla mahtipontisella bannerilla on väliä ja että se on jotenkin loukkaava ja ei-toivottava. Ei vaikka sanoisi siinä itse bannerissa että sillä ei ole väliä.

Josta voi sanoa että olipa teisti tai ateisti niin perimmäinen ja poistamattomin merkitys tulee sisältä, ei ulkoa. Jumalalla on valtaa vain tiettyihin merkityksen alajoukkoihin. Ne ovat kenties joillekin tärkeitä mutta ne eivät ole koko merkitys.