Evoluutiota on usein kuvattu jatkumona jossa huipulla on ihminen. Monet evoluution popularisoijat, etenkin Gould, ovat taistelleet tätä mielikuvaa vastaan. Prosessissa kun unohtuu se että evoluutio ei kulje kohti kohti tiettyä lopputulosta. Ja näin ollen jos ihminen erkaantuu simpanssista, simpanssi erkaantuu ihmisestä. Kaikki nykyään elossa olevat olennot ovat käyneet läpi yhtä pitkän evoluutiohistorian.
Eikä evoluutio ole näkyvymmillään vain silloin kun katsotaan miten hienoja ja toimivia rakenteita meillä on. Sillä evoluutiopsykologia itse asiassa selittääkin hyvin usein sitä miten meillä on omituisia heikkouksia.
Esimerkiksi jos mietitään miksi ihmiset ylensyövät tai katsovat pornoa tai tuhoavat elämäänsä jollain muulla vastaavalla tavalla, törmätään siihen että ihmisen ympäristö on muuttunut. Ja adaptaatioiden adaptiivisuus on hyvin usein kontekstisidonnaista. (Saharassa pärjäävät lajit eivät pärjää etelänapamantereella tai toisinpäin.) Ennen ei ole ollut vastaavaa lihomisvaaraa. Ja jos nykymaailmassa evolutiivisesti adaptiivinen teko olisi jonottaa spermapankkiin, katsomme nykyään ei-lisääntymiskykyisiä kaksiulotteisia tulosteita koska sen tarjoamat ärsykkeet vastaavat spermapankkia paremmin lisääntymistilannetta jossain menneessä ajassa.
Evoluutiopsykologia opettaakin tietyssä määrin nöyryyttä. Miten meillä on eläimellinen paketti mukana. Jn, vaikka kuinka kuvittelemmekin olevamme erityisiä ja luomakunnan kruunuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!