Olin huvittunut kun eräs henkilö kertoi jostain lukemastaan scifikirjasta. Häntä ei harmittanut että kirjassa kuussa kasvoi kasveja. Sen sijaan häntä harmitti se, että kirjassa aurinko nousi kuun pinnalla väärästä suunnasta. Fysiikkavirhe vaivasi häntä kovasti. Pidin tätä esimerkkinä "hyvin tietynlaisesta ihmistyypistä". Suhtauduin tilanteeseen huvittuneisuudella.
Sitten katsoin "Ant-Man" -elokuvan. Siinä minua ei harmittanut tai häirinnyt lainkaan se, että siinä kuvataan tekniikkaa jolla ihmisiä ja esineitä voidaan kutistaa murto-osaansa. Sen sijaan minua häiritsi se, että tekijät eivät olleet päättäneet mitä massalle tapahtuu prosessissa.
Koko elokuvan ajan toisinaan korostetaan miten "muurahaismiehen" iskussa on ytyä koska PYM -partikkelit vain poistavat atomien välillä olevaa tyhjää tilaa. Näin ollen muurahaismies olisi kompaktimpi. Toisinaan maailma näyttikin toimivan näin. Kun "muurahaismies" putosi kaakelilattialle, kaakeliin tuli säröjä. Kun "Ant-Man" hyppää ja kutistuu ilmassa hänen iskussaan on ytyä koska liikevoima on sama kuin täysipainoisessakin iskusa olisi. Kun "Muurahaismies" putoaa auton katolle, siihen jää melko syvä klommo. Ja kun hän suurentaa itsensä samaisen auton katolla, lommo leviää mutta on matalampi.
Mutta toisaalta lentomuurahaiset kykenevät kantamaan "muurahaismiestä". Hän voi kiipeillä ihmisten vaatteilla ilman että nämä vaatteet repeävät. Hän voi juosta pahan miehen pistoolia pitkin niin että paha mies voi pitää pistoolista kiinni yhdellä kädellä.
Toisaalta suurennetut esineet tuntuvat saavan massaa. Kun avaimenperä onkin kutistettu tankki, sitä voidaan kantaa taskussa. Kasvattamisen jälkeen se syöksyy betoniseinien läpi. Samoin kun tavallinen leikkijuna kasvatetaan siitä tulee myös jättimäisen painava.
Puhumattakaan siitä että "muurahaismies" kutistuu kvanttitasolle. Mikä on ällistyttävää kun mekaanisesti PYM -partikkelit vain poistavat atomien välistä tyhjää tilaa. Sillä mekaniikalla ei mennä "subatomiseksi". Toisaalta jos massa kutistuu olisi muurahaismies muuttunut mustaksi aukoksi. Koska musta aukko on tiheyteen liittyvä asia.
Mouhotin tästä kaikesta siihen asti kunnes tajusin itse olevani "tietynlaista ihmsityyppiä"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!