Japanissa oli, aikana jolloin maa oli pikku hiljaa avautumassa ja esimerkiksi tuliaseita alkoi jossain määrin olemaan liikenteessä, turvallisuudesta vastaavia poliisien ja palovahtien yhdistelmiä. He kulkivat tiimeissä. Tiimi koostui yhdestä samuraityylisestä henkilöstä ja muutamasta vahvemmin palovartijatyylisestä henkilöstä.
Tiimillä oli käytössään myös tikkaat. Tikkaita tarvittiin pääasiassa siksi, että parin kerroksen korkuisten talojen katoille päästiin sammuttamaan tulta ja purkamaan kattolevyjä niin että tulipalo ei pääsisi leviämään. Tikkaiden käyttöön tosin opetettiin muutakin. Esimerkiksi opetettiin miten tikkaiden avulla voitaisiin ottaa kiinni ja hallita vaikka joku joka pitää ottaa tappaamatta kiinni.
Mistä päästään siihen samuraityyppiin. Hän saattoi olla aseistautunut jopa keihäällä. Häntä ei käytetty normaaliin painimiseen, hallintaan ja nonletaaliin toimintaan. Vasta kun joku tulkittiin niin vaaralliseksi että hänet täytyi tappaa, otettiin hänet käyttöön.
Järjestelmä on tietenkin elitistinen eikä työ jakaudu kovin tasaisesti. Kuitenkin hieman vastaavaa järjestelmää käytetään IT -alalla. Siellä tavataan rakentaa tiimejä jotka koostuvat incident managementistä ja problem managementista. Incident managementissa on kysymys mekaanisesta toiminnasta. Buutataan koneita ja tehdään purkkavirityksiä tai hoidetaan puuduttavia helppoja ja tavallisimpia ongelmia. Jos ongelman toistumisen riskit ovat suurtet tai se on erityisen vaikea, konsultoidaan problem managementia.
Nykyajan poliisikin tosin tavallaan tuntee samurain. Poliisin työ on enimmäkseen samanlaista kuin palovartijan. Mutta heillä on silti käytössään poliisin virka-ase.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!