Manu Ryösö vetoaa mielellään Tapio Puolimatkaan vastustaessaan sukupuolenvaihdos/sukupuolenkorjausleikkauksia. Hän korostaa tässä yhteydessä, että juutalais-kristillisen ihmiskäsityksen traditio arvostaa luotua konkretiaa ja sen empiiristä tutkimusta korkeammalle kuin langeneen ihmisen subjektiivista itsetodistusta (joka on taipuvainen erilaisiin perversioihin ja itsepetokseen). Tästä seuraa, että kirurgisen korjaukset vammojen suhteen tulisi tehdä “geno- ja fenotyyppiä” kohti eikä siitä poispäin.
Jostain syystä samaa asennetta ei voida ottaa käyttöön kun puhutaan onnellisuudenmuutoskokemuksista joita uskovainen kertoo uskoontulostaan. Samoin sitä ei ole kohteliasta käyttää kun viitataan enkelikokemuksiin. Tai ihmeparanemiskokemuksiin joille ei ole lääkärintodistusta. Samoin on hyvin epäkohteliasta ottaa esiin se, että jos ihmeet ja ihmisten vakaumuskokemukset jätetään syrjään, ollaan harjoittamassa maailmankuvaa joka arvostaa naturalismia niin että jos vastassa on naturalistinen ja ei-naturalistinen selitysmalli tai näkemys niin se naturalistinen voittaa. Ja tämä on jotain jota ei saa puhua evoluutiokysymyksessä.
Toisin sanoen näyttää että judeokristillinen perinne kunnioittaakin konkretiaa ja empiriaa itsetodistuksen yli vain niissä asioissa jotka viehättävät modernin nykyajan konservatiiveja maailmankuvasodassaan tämän hetken liberaaleja vastaan. Who could have quessed?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!