Aristoteleen mukaan hyveellinen ihminen toimii hyveellisesti luonnostaan. Toisin sanoen jos hyveiden tekeminen on jotenkin sisäisen taistelun tulos niin silloin ihminen ei ole hyveellinen. Tässä on takana ajatus siitä että hyvyys on teleologista ja kun ihminen toteuttaa tarkoitustaan hän tekee sekä oikein että asioita jotka ovat hänelle luontevia.
Kantin mukaan tilanne taas meni niin että ihmisen oli enemmänkin valittava oikeintekeminen. Ja hänen silmissään hyveellisyys kasvoi jos teki hyvää siitä huolimatta että se oli itselle vaikeaa ja haasteellista.
Itse näen että jossain määrin kysymys on persoonallisuustyypeistä. Olen viime aikoina ollut hyvin paljon tekemisissä "hippityylisen" ihmisen kanssa. Hän on hyvin Aristoteelinen hahmo. (Toki tämä on tuonut hänen elämäänsä vaikeuksia. Mutta tämä olisi sitten toinen ja hyvin viheliäinen tarina.) Itse taas olen jossain määrin julma ja joudun painimaan asian kanssa.
Luultavasti Kant ja Aristoteles projisoivat. He kuvasivat ihmiskuntaa kuin itseään ja sen hyveellisyyden luonnetta samoin kuin itse yrittivät toimia oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!