MBTI -testin kannattajien parissa on huomattavissa kahta piirrettä;
1: Ensimmäinen on ongelmien vähättely. Kun sen kohdalla puhutaan vaikka reliabiliteetista ja validiteetista, siitä ei välitetä. Selitetään vaikka dikotomian kohdalla vastaan mitä tahansa (yleensä ei mitään joka vakuuttaisi ketään jolla on alan koulutusta, joskus sentään jotain kiinnostavampaakin) jotta saadaan sanoa että sillä ei ole väliä.
2: Sille haetaan arvovaltaa selittämällä että se on samanlainen kuin Big Five (aka FFM) josta puuttuu 1 akseli. Joka on itse asiassa hitusen totta. Niissä on hieman samaa ajatustapaa. Tosin kaikki ero on siinä miten näitä käsitteitä käytetään ja lähestytään. Ja metodi on tieteessä yleensä keskeisempi kuin se, minkälaisella asenteella sitä lähestyy.
Jos MBTI olisi analoginen Big Fiven kanssa niin sitten Big Fivellä täytyisi olla samoja ongelmia? Tässä kohden voidaan viitata vaikka kulttuurienvälisiin tutkimuksiin, joissa sanotaan sellaisia asioita kuin "In cross-cultural studies, reliability of the FFM has been highest". Samanlaisia asioita sanotaan muissakin jossa niitä on vertailtu. Täydellinen sekään ei ole. Mutta testi pärjää kuitenkin varsin hyvin tuolla vertailulla. "Initial pilot test results showed an excellent internal reliability for each of the subscales. However, validity test extracted only four factors of the Big Five Inventory with factor loadings ranging from 0.573 to 0.803. The four factors were extraversion, conscientiousness, neuroticism and openness to experience."
Jos MBTI on todellakin tieteelliseltä kannalta sama kuin Big Five miinus yksi attribuuttiakseli niin miksi Big Five ei kärsi samoista tunnuslukuongelmista kuin MBTI?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!