Kun ihminen laittaa silmänsä kiinni, ajatellaan monesti että hän ei näe mitään. (Silmien sulkemisesta on toki myös lyhyt matka Nansenin galvanointiin.) Kuitenkin ihmisen aisteissa on yleisesti sellainen ominaisuus että ne eivät "mene pois päältä".
Tämä on raivostuttavan selvää silloin kun työnnät banaaneja korviin vihaisen katusaarnaajan läsnäollessa. Korvat voi tukkia esineillä, mutta ne kuitenkin "yrittävät kuulla". Samoin jos silmät laittaa kiinni, niin tosiasiassa silmäluomet muistuttavat enemmän sitä kun videokameraan unohtaa linssinsuojuksen päälle. Kuvassa näkyy lähinnä mustaa, mutta nauhoitus pyörii koko ajan.
Voidaankin sanoa että kun suljemme silmämme, näemme silmäluomemme. Tai tosiasiassa näemme vain pienen osan silmäluomesta. Sillä koko silmä ei ole havaitsevaa pintaa. Vain mustuaisaukon reiän kautta silmän sisään kulkevat fotonit ovat sitä nähtyä aluetta. Näin ollen näemme hyvin pienen kohdan silmäluomista. Ja senkin huonosti. Sillä ihmiset näkevät fotoneita. Teoriassa jos olisi riittävän pimeää ja silmäluomien sisäpinta saataisiin jotenkin lopettamaan kaikki fotonien säteily, emme näkisi silmäluomiamme kun silmämme ovat kiinni.
Siihen asti joudumme elämään maailmassa jossa käy niin että kun krapulasa menet oikein kirkkaaseen auringonvaloon ja laitat silmäluomesi kiinni sen punahehkuisen tuskan vuoksi, niin jumalauta että sää näät punasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!