 |
Ihmiset yrittävät ignoroida toisiaan menneinä aikoina,
aikana ennen älypuhelimia |
On varsin tavallista että teknologian esitetään synnyttävän epäsosiaalisuutta. Tästä hyvänä esimerkkinä on
aikaisempi "pimahdukseni" joka kohdistui tähän ihmisryhmään yleisesti ja Päivi Huuhtanen-Someroon erityisesti.
 |
Teknisesti lehtikin on
teknologiaa. Mutta pointin
kuitenkin ymmärtänette. |
Erikoista onkin, että tämä suhtautuminen ja "sosiaalisuuden vaatiminen" on ollut ikuista. Ne menneet versiot on vain unohdettu. Mielestäni tämänlainen toisten mieltymysten muuttamisen vaatiminen muuten ei ole sosiaalista sanan oikeassa mielessä. Se on sellaista kommunikaatioon pakottamista jossa sekoitetaan äänekkyys ja sosiaalisuus. Ihan kuin ne ihmiset jotka eivät ota toisiaan huomioon vaan vaativat enemmänkin yleisöä jotta voivat huutaa asioitaan ja mielipiteitään. Tekisivät kuten minä ja puhuisivat yksinään! Eivät he tuollaiseen yksisuuntaiseen kommunikaatioon tarvitse toista ihmistä oikeasti sen enempää kuin masturbaatioon tarvitaan ulkopuolista apua. (Ja nimenomaan siinä mielessä että ulkopuolinen apu johtaa käsiteristiriitaan suhteessa sooloseksin määritelmään.)
Nykyään vain huomataan kaikkea mikä on ennen jäänyt huomaamatta. Epäsosiaalisten ihmisten raportointi on helppoa kun sen voi tehdä julkisesti blogissa, virtuaalitodellisuuteen. Aivan kuten Huuhtanen-Somero. (Aivan kuten ennen oli vaan kylähulluja ja nyt diagnoosimenettelyt ovat parantuneet niin että autismia diagnosoidaan enemmän. Vaikka autistien tilastollisissa määrissä ei välttämättä ole tapahtunut mitään muutosta mihinkään suuntaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!