1900 -luku demonstroi sitä että ns. kapitalismi luo hyvinvointia. Talouskasvu johti monien ongelmien vähenemiseen. Absoluuttinen köyhyys harvinaistui. Tätä kautta moni saattoi jopa ajatella että bruttokansantuote olisi jonkinlainen mittari kansakunnan onnellisuudella.
Ja ajatus ei ollut huono. On selvää että vaikka usein sanotaan että rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, niin toisaalta rahalla saa paikattua tarpeita joiden täyttymättömyys tuottaa onnettomuutta. Ja lisäksi sillä saa ostettua pois joitakin onnettomuutta aikaansaavia asioita. Absoluuttisen köyhyyden voi ostaa rahalla.
Sittemmin on kuitenkin kiinnitetty huomiota suhteelliseen köyhyyteen. On katsottu tuloerojen kasvusta. Ja tämä kieltämättä onkin johtanut toiseen ongelmaan. Kurjuuden sijaan kysymys on eriarvoistumisesta jotka johtuvat tuloeroista. Siitä mitä mahdollisuuksia saa itselle ja lapsilleen sillä että on pätäkkää. Kansakunnan sisällä ihmiset jakautuvat helposti osiin joiden välissä on suuri kuilu. Köyhimmillä on kenties paremmat olot kuin entisillä kurjilla. Mutta toisaalta yhä harvempi omistaa yhä suuremman määrän omaisuutta.
Ajatus bruttokansantuotteesta ei tässä mielessä tunnu enää yhtä relevantilta. Mutta on vaikeaa sanoa johtuuko asia siitä että huomio kiinnittyy absoluuttisen köyhyyden sijasta suhteelliseen köyhyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!