lauantai 12. syyskuuta 2015

Pieni ajatus lakkoaseesta

Kun ihmiset menevät lakkoon, siitä tulee kuluja. Itse asiassa tämä on lakkoaseen käyttämisen ytimessä. Siitä tuleekin tulla kuluja.

Tässä on kuitenkin poikkeuksia. Joskus lakko on jotain johon kannattaa ajaa:
* Jos tuotanto ei ole kannattavaa, eli tuote ei myy, lakko tuottaa säästöjä.
* Jos työläisille maksetaan liikaa palkkaa, niin että hyvän tuotteen myynti ei tuo rahaa taloon koska myyntihinta menee yli sen mitä tekokustannukset ja muut muuttuvat ja kiinteät kustannukset ovat.

Monissa työpaikoissa lakkoon ajetaankin lomautusten nimellä. Tavallaan. Aina kun on tarve karsia työvoimaa, henkilöstöä tai vastaavaa, siinä vihjatatan että tilanne olisi jotenkin yllämainittu.

Nykyisessä taloustilanteessa korostetaan usein sitä miten työntekijät saavat liikaa palkkaa ja kilpailukyky on huono. Että emme yksinkertaisesti pärjää muiden maiden kanssa kilpailussa.

Jos näin todella on, voi olla hallituksen tahto lietsoa lakkoa. Toisaalta jos lakkoa pidetään "talvisodan hengen unohtamisena" ja korostetaan sen tuottamaa tappiollisuutta, niin on huomattava vain että lakko tapahtuu "vallitsevien saavutettujen etujen vallitessa". Joten jos tilanne on todella niin heikko kuin väitetään niin lakkoilusta pitäisi olla kiitollinen ja pitää kotiin jäämistä "yhteen hiileen puhaltamisen" projektina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!