Jipun jekku

"Seurakuntalaisessa" kirjoitettiin "musiikkievankelista" Meri-Tuuli Elorinteestä eli "Jipusta". Hän esitti siinä, että. "Jos minun olisi täytynyt tehdä uskonratkaisu, niin en olisi kyennyt siihen. Sen takia hedbergiläinen ajattelu, jonka mukaan ihminen ei ansaitse mitään ratkaisuja, vaan ne annetaan lahjana, on ollut minulle todella voimakkaasti tärkeä ajatus, Mikaelinseurakunnan uusi työntekijä kuvaa teologiaansa." Tämä oli minulle hyvin kiinnostavaa.

Olen nimittäin keskustellut "Jipun" kanssa. Tästä on hyvin monta vuotta. Se oli aikaa ennen kuin hän oli "julkkis". Se myös edelsi aikaa kun olin saanut tappouhkauksen joten keskustelu ei ollut äkäistä. (Siihen aikaan sain kehuja debattikäyttäytymisestä.) ; Seurakuntalaisesta saattaisi saada kuvan että uskoontulo olisi tapahtunut vain melko vähän aikaa sitten, mutta hän puhui erityisesti aborttiasioista ja nimenomaan kristityn näkökulmasta. En saanut hänestä kuvaa tuomitsevana.

Muistan hänet sinänsä että ennakko-oletuksenani hän vaikutti feikiltä. Syynä oli se, että hänen tarinansa oli samanaikaisesti kliseisellä tasolla konventionaalinen uskovaisen tarina. Että sisällöltään epätodennäköinen. Hän on kuitenkin elänyt tämänlaisen elämän joten ennakkoarvioni epäonnistui.

Muistan että keskustelussa oli vahva sävy siitä, että hän oli periaatteessa ihan miellyttävä. Hän kuitenkin piti uskoontuloa helppona, jonain joka tulee kun yrittää. Sitten hän tuli tulokseen että "yritän liikaa". Oli mielenkiintoista huomata että uskon pitäisi olla jotain joka tulee kun yrittää ja sitten jos yrittääkin ei yritä tarpeeksi. Ja sitten kun yrittää tarpeeksi niin yrittääkin liikaa koska kaikki on niin helppoa että sen kun vaan yrittää... Kokonaisuus sai hieman absurdin-koomisia sävyjä. Joka luonnollisesti sopi minulle.

Sittemmin hänestä on tullut julkkis ja hän on sittemmin sanonut kaikenlaista, esimerkiksi televisiossa. Hän on suuttunut kun keskustelussa oli mainittu siitä että maailmassa näkee "ei-kristillistä hengellisyyttä". Jippu suuttui melko vahvasti siitä että tämänlainen vaihtoehto esitettiin sovinnollisesti rikkautena. Hänellä onkin ollut tämänlaisia äkäisiä kommentteja. Samassa ohjelmassa, Pop-Kultissa vuonna 2008, hän esitti suoraan että "Ainoan oikean henkisyyden voi löytää vain kristinuskosta." Tässä reaktiossa oli voimakkuudeltaan ja ehdottomuudessaan tuomitseva sävy, ja absurdis-koomisia sävyjä syntyikin siitä miten Jippu huomioi kritiikin osuvuuden, ikään kuin valmiiksi odottaen sen tapahtumisen "Jos joku luulee minun tuomitsevan, niin se on sen ongelma." Olemme toki samaa mieltä siitä että tuomitsemisesta on ongelmia lähinnä ateisteille. Mutta Jipun oma osuus tässä on sitten hyvinkin vahvan erimielisyyden takana. Ja mielestäni tämä torjunta-automatia kertoikin siitä että hänellä on ongelmia asenteessaan ja asennetta on toteutettu niin paljon että sitä suojellaan tuollaisilla puolustuksilla. Ja ne puolustukset oikeastaan demonstroivat miten joustamaton ja jyrkkä näkemysmaailma hänellä on, eli miten syytös tuomitsevuudesta on osuvampi tuon puolustuksen jälkeen kuin ennen sitä.

Nämä reaktiot eivät ole olleet kovin hyvin hyvin "synkassa" tämän hedbergiläisen ajattelun kanssa. (Oletan että Jippu viittaa luterilaiseen Fredrik Gabriel Hedbergiin eikä esimerkiksi Sami Hedbergiin. Joskin stand-up -komedian varaan rakennettu teologia voisi Jipun kohdalla selittää monta absurdis-koomista puolta, ei sillä.) Siitä puhuu tietysti sekin että uskonratkaisun tekemisen haasteellisuutta korostetaan. Jippu selvästi tiedostaa tämän puolen, joten asiassa ei sinällään ole ongelmaa.

Olisikin mielenkiintoista tietää missä vaiheessa tilanne on muuttunut. Sillä selvästi hän ei pidä uskoon tulemista ja siinä pysymistä jonain helppona asiana joka vain tehdään, luontevasti ja ihan vain sillä että haluaa. Tässä mielessä hän on vaihtanut mieltään niin että olemme nykyään tästä samaa mieltä. (Minä olen pysynyt ennallani. Yleensä järkevämpi joustaa. Minä tyydyn nyt vain "olemaan oikeassa alusta asti".)