Hyvin usein mielipide-eroissa ei ole kysymys siitä että ei arvostettaisi vaikkapa totuutta tai oikeutta tai vapautta, vaan siitä miten nämä arvot priorisoidaan. Eli mikä niistä on paras ja huonoin.
Tämä on jossain määrin mieltymyskysymys. Ja luetteloja voi tässä mielessä olla vaikeaa perustella.
1: Jos useimmat ovat sitä mieltä että oikeudenmukaisuus ja vapaus ovat arvoja, niin siinä kumpi on toista tärkeämpi jakaakin sitten näkemyksiä. Tällöin hyveet ovat toisistaan irrallisia ja riippumattomia.
2: Toisaalta moni näkee että valintaa ei edes ole. Keats sanoi että totuus on kauneutta. Tässä tilanteessa priorisointi onkin jopa mieletöntä. Käsitteitä ei edes voi jakaa erikseen.
Tosiasiassa on olemassa vielä kolmaskin tapa katsoa asioita. Käsitteitä voidaan kontekstualisoida. Ja tällöin tavoiteltavilla hyveillä voi olla yhteisvaikutuksia keskenään. Tällöin ei tavallaan enää voida sanoa että olisi irrallisia ja riippumattomia hyveitä. Mutta ne ovat kuitenkin eri asioita niin että yhtäläisyysmerkkejä ei vain voida vedellä.
1: Voidaan esimerkiksi arvioida että totuus on luottamuksen kriteeri. Joka tarkoittaa sitä että jos totuus poistetaan luottamuksesta kyseessä on kaksinaamaisuus, petos tai jokin kaksoisrooli joka yleensä ottaen ei olekaan hyveellistä luotettavuutta. Jolloin vaikka luottamus ja totuus voidaan nähdä hierarkisesti. Eli niin että totuus on keskeisempi priorisoitava kuin luottamus. Samoin voidaan ajatella että totuus informoi oikeudenmukaisuutta. Epätiedossa tehty oikeudenmukaisuus on sokeaa oikeutta mutta ei sillä tavalla sokeaa totuutta mitä esimerkiksi lakitupien ihanteisiin on ladattu. Ilman totuutta oikeus voi olla hyvinkin epäoikeudenmukaista. Eli totuus voi olla tätä kautta hyvin keskeinen reiluudessakin.
2: Lisäksi jotkin hyveet eivät vain oikein näytä toimivan yksinään. Esimerkiksi jos meillä on täysiin priorisoitu vapaus, tästä saattaa seurata anarkia jonka vallitessa onkin kyse vahvimman laista. Joka tarjoaa vapautta vain hyvin harvoille. Vapaus ei kenties edes ole hyve ilman muita hyveitä, kuten luottamusta ja oikeudenmukaisuutta. Kuitenkaan luottamus harvoin aidosti kahlitsee vapautta tai muutenkaan muuta sitä. Ja oikeudenmukaisuus taas esiintyy usein normeina jotka nimenomaan rajoittavat vapautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!