Jaakko Hintikka on niitä ihmisiä, jotka ovat varmasti kärsineet sukunimestään. Tämä kenties hauskinsukuniminen ammattiviisaustelija on kuitenkin käsitellyt logiikkaa. Itse asiassa hänen mahdollisten maailmojen logiikankäsittelynsä on ollut ehdottoman ansiokasta. Hintikasta syntyikin perinjuurin arvokas vaikutelma. Hän oli kuivakka tavalla joka kuvaa tietynlaista neroutta.
Vanhemmiten hän toki intoutui kirjoittamaan hintikastaan. Hän kirjoitti vuonna 2014 teoksen "Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka" jossa hän kuvasi suhdettaan Merrill Provenceen, josta tuli hänen toinen vaimonsa. (Siitä varmasti kirjan nimi.) Provence on sitten taas ollut esimerkiksi Kennedyn rakastaja, joten suhteeseen liittyy sensatiojournalistinen ulottuvuus pelkästään tämän vuoksi. Mahdolliset ja maailmat ilmenevät teoksessa sen tyylisissä konteksteissa kuin "Jälkeenpäin he makasivat pitkään hiljaa vierekkäin, Merrillin reisi Jaakon reiden päällä täydellisen onnellisina yrittäen uskoa, että se, mitä heille oli juuri tapahtunut, oli mahdollista."
Tuota teosta pintapuolisesti pläräten koin toiveen siitä, että joku tulisi ja pelastaisi. Potkaisisi Jaakko Hintikan tuon version vittuun, siihen toiseen todellisuuteen ja mahdolliseen maailmaan josta hän mitä ilmeisimmin oli tullutkin. Oli selvää että tuon teoksen kirjoittaneella Hintikalla oli goatee. No, ihmisen pitää olla varovainen sen kanssa mitä toivoo. Voi saada sen mitä haluaa. Ja tämä ei välttämättä ole hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!