Muistan lapsuudestani esimerkiksi sen, että jostain oli löytynyt muovieläin ja ihmiset olivat miettineet sitä vaihtoehtoa että se olisi ehkä voinut jäädä säveltäjämestarin lapsilta. (Lelu on sittemmin hukkunut. Eikä minulla ole siitä tuon kummempia muistikuvia.)
Asiasta ei ole minulla toki sen enempää sanottavaa. Paitsi ehkä sen, että muutimme myöhemmin Järvenpäähän ja yläasteella voitin Sibelius -aiheisen tietokilpailun ja sain siksi liput Ainolaan. Taloon "jossa emme todellakaan asuneet jonkin aikaa".
En olisi muuten varmasti blogannutkaan aiheesta, ihan sen vuoksi että jos tämänlaisia tarinoita vain kertoo niin ihmiset eivät usko. Pitävät valehtelijana. Ja miksipäs eivät pitäisi? Sibeliuksesta muistetaan yleensä lapsuudenkoti Hämeenlinnassa (olen vieraillut sielläkin, en asunut) sekä tietenkin asuminen Ainolassa. Mutta kun näytin töissä kuvia paikasta, niin osasivat ihmiset itse yhdistää. Olivat saaneet tietonsa Helsingin Sanomista. He siis tiesivät iloasioita kuten "Keravalla perheen Kirsti-tytär kuoli lavantautiin. Keravalta Sibeliukset muuttivat ensin Helsinkiin ja sitten vuonna 1904 Järvenpään Ainolaan. Mattilan talo Keravan Kytömaalla siirtyi viime vuonna Keravan vankilan hallusta Senaatti-kiinteistöille." Olen siis vaikuttanut kansallisromanttisen lavantauti-talon tienoilla jo varhaislapsuudesta. Ei ihme jos olen kieroutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!