Olen kirjoittanut vähän - mutta kuitenkin kirjoittanut - tankotanssista. Mieleeni on jäänyt vahvasti se, että feministien parissa harrastus tuomittiin partiarkaattisena naisen esineellistämisenä. En oikein ymmärtänyt miten tämä on mahdollista, ilmeisesti syynä oli tankotanssiin liittyvät mielikuvat ja sen historia. Sittemmin en ole voinut olla hämmästelemättä sitä miten moni feministi kuitenkin samanaikaisesti pitää burleskia emansipationarisena. Tai oikeastaan ymmärrän. Oikeasti minun on vaikeaa ymmärtää sitä, miten tankotanssi voi samanaikaisesti olla ehdottoman naista alistavaa ja burleski on kuitenkin vapauttavaa. Senkin historia kun on kaikkea muuta kuin ei-esineellistävä.
Molemmat vaativat taitoa. Molemmilla on moralisminkyllästämä "enemmän tai vähemmän likainen historia". Ne ovat vaikeita. Ja ne voidaan nähdä kompleksisena tissien heiluttelun taitona.
Mutta vähänpä minä toisaalta ymmärrän. Voidaan nimittäin nähdä että hyvin monia urheilun muotoja yhdistää tietty "seksillä leikkiminen". Olen esimerkiksi lukenut suomalaista kirjallisuutta jossa yhtenä aiheena oli se miten kirjan miehet katsoivat televisiosta kaunoluistelua ja miettivät missä asennossa luistelijan pimpero on missäkin asennossa. "Rusettiluistelu" on kuitenkin selvästi katsojiensa rivomielisyyttä eikä jokin lajin ominaisuus.
Ilmeisesti katseen kohteena voi olla monella tavalla. Ilmeisesti esiintyjällä voi olla monia kokemuksia siitä miten hän on esitystään tekemässä. Ja jokin näiden yhdistelmä tekee kaikesta järkevää. Kenties. Mutta jos näin on, minä en ymmärrä sitä. En jaksa tuomita tuonlaisia asioita joten avaan oven kaikenlaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!