(Vesa Linja-aho)
Vesa Linja-aho kirjoitti ylläolevan kysymyksen. Jossain mielessä tämä on oneliner. Järkiin tuleminen on melko asenteellinen tapa ilmaista asia. Mutta siinä on kuitenkin hyvin merkittävä kysymys. Uskonto nähdään johonkin liittymisenä, ja vaihtoehtoinen mielipiteenmuutos nähdään luopumisena.
Tämä alisteisuus näkyy siinäkin mielessä että ateismi on etymologisesti a-teismia, ei-teismiä. Uskonnoton on selvästi samalla tavalla puutteen kautta kuvattu kuin jalaton on, no vailla jotain. Eikä ole ilmiselvää miksi. On toki ymmärrettävää että uskovaiset haluavat esittää että uskonto tarjoaa jotain ja että tämän ulkopuolella luovutaan jostain. Mutta jostain syystä sama nimeämiskulttuuri on myös ateistien puolella "sisäisesti".
Ateistipiirit yrittivät korjata tätä piirrettä vuosituhannen alkupuolella lanseeraamalla "bright" -käsitettä. Joka ei sitten saanut hirveästi suosiota ateistien eikä teistien puolella. Käsite ei jäänyt elämään ateismin "sisällä" eikä sen "ulkona". Ajatus on hieman erikoinen. Sillä jo uskonnoton jollain tavalla korostaa että hänellä ei ole jotain.
Toisaalta tämä saattaa liittyä laajempaankin ilmiöön.
 |
| This is my "Pride&Joy" ; Kukaan ei vie omaan käyttöönsä treeneissä. |
Vitsinä on tietenkin se, että kunnia ja omatunto ovat jotain jossa ei eletä. Ne ovat ominaisuuksia, attribuutteja. Kun taas rappio ja arvotyhjiö ovat negaatioita joissa eletään. (Kuten vaikkapa ketjupanssarissa voidaan elää ja kokata.) Hyveet siis ovat attribuutteja joita edustetaan ja omistetaan mutta joihin ei mennä. Kun taas rappioon mennään eikä niissä ole mitään omistettavaa.
Tässä mielessä ymmärrän miksi "tullaan uskoon" ja "ollaan uskossa". Ymmärrän myös miksi siitä vanhurskauden haarniskasta niin paljon puhutaan.
Mihin uskonnoton tulee? Kirjoittaja ei tiedä. Hän tulee minne haluaa, kuten pyyhkeisiin, sukkiin ja nenäliinaan. Uskoon tulemista en ole kuitenkaan harrastanut. Vaikka periaatteessa kyllä kannatankin tasa-arvoista avioliittoa oikeutena. Minulla on sellainen sopimus että Uskoon en tule eikä Toivo tule minuun. Exit only.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!