Richard Swinburne on moittinut ns. heikkoa antrooppista periaatetta ajatuskokeella. Siinä hän kuvaa sitä miten teloitusryhmän edessä on mies. Kivääreillä on hyvä toimintavarmuus. Teloittajat tähtäävät ja painavat liipasinta. Mutta joka ikinen luoti menee ohi ja mies selviää hengissä. Swinburnen mukaan ei ole järkevää ajatella että selvinnyt mies ajattelisi että hengissäselviämiselle ei olisi mitään syytä.
Swinburnen mallissa antrooppinen periaate voitaisiin ratkaista Jumalalla tai sitten viittaamalla jonkinlaiseen multiversumiin. Mutta heikko antrooppinen periaate, eli ajatus siitä että maailma sopii meille koska me satumme elämään siinä, on heikko.
En pidä ajatuskoetta kovin vakuuttavana. Se nojaa jossain määrin liikaa tarinan retoriseen voimaan. Tämän voi huomata ottamalla vähemmän tunteisiin vaikuttavia esimerkkejä. Jos katsotaan aidosti satunnaisia tapahtumia kuten lottoarvontoja, logiikka pysyy samana, mutta intuitiot eivät vedäkään samaan ratkaisuun kuin Swinburnen esimerkissä. Jos ajatellaan että on lottoarvonta jossa kukaan ei välttämättä voita, mutta tässä tapauksessa yksi ihminen sattuu voittamaan, niin tuntuu tarpeettomalta vaatia jotain erityistä selitystä sille miksi juuri tämä kyseinen ihminen voitti sen sijaan että joku toinen tai ei kukaan. (Toki moni näkee näissäkin aina jotain huijaamista, mutta kyseessä on enemmänkin salaliittoteoriointi. Jota se muuten on teistisessä antrooppisessa periaatteessakin.)
Mutta kenties asiassa on kuitenkin sen verran järkeä että on kannattavaa miettiä ammuntaesimerkkiä tarkemmin. Kuvitellaan että minä olen oikeasti teloitusryhmän johtaja. Olen tilannut toimintavarmoiksi mainostettua asetta. Teloitusryhmäni on tottunut ja paatunut työhönsä. Kun ruudinsavu hälvenee ja teloitettava onkin elossa, niin olisiko minun todellakin väistämättä ajatella että teloitusryhmäni on jostain syystä halunnut säästää uhrin hengen. Tai että Jumala on interventiollaan tullut väliin. Kenties asia onkin niin yksinkertainen, että tuotteita mainostanut kaupparatsu on kussut minua silmään. Antrooppisen periaatteen arvioinnissa haasteena on ihan oikeasti se, että jos todennäköisyydet ovat vastaan, syynä voi olla se että todennäköisyyksiä ei ole arvioitu oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!