Suomessa on puhuttu viime päivinä siitä miten perintöverotus vie rikkailta omaisuutta. Wahlroos on paljastanut miten paljon hän säästi maastamuutolla. (Mikä tekee hänestä elintasopakolaisen!) Myös Karl Fazer on ilmoittanut suunnittelevansa poismuuttoa juuri perintöveron vuoksi.
Ne jotka vihaavat veroja ovat tietenkin ajamassa tuota veroa kokonaan pois. Ne, joista koko maa on verollepantava ovat sitten ehdotelleet esimerkiksi sitä että voitaisiin sitten saman tien veloittaa ankarasti poismuutosta. Minulle tämä on kuitenkin enemmänkin paikka historialliselle analogialle.
Mieleeni tulee virkamies Rooman valtakunnasta. 74eKr toimensa tribuunina aloittanut Lucius Licinius Lucullus oli ovela mies. Hän on osoittanut jo valtaannousullaan erikoista kykyä tilannetajuun. Hänen kerrotaan nousseen valtaan kurtisaani Praecian keräämien tietojen avulla. (Tämä ei ole tärkeää, tärkeää on muu.)
Hän ei ollut toimissaan Rooman ylhäisön mieleen. Hän nimittäin sääteli publicani -veronkerääjien toimintaa Aasiassa tarkasti. Paikalliset veronkerääjät olivat pettyneitä koska he olivat yleensä rikastuneet käyttämällä säätelyn puutetta omaksi edukseen. Lucullus pelkäsi että Rooman valtakunnan vihollinen Mithridates saisi suosiota raskaasti verotetuilla alueilla. Näin ollen verotuksen säätely oli valtion etu.
Tässä huomionarvoisaa on, että valvonta vähensi verotusta. Toisaalta se oli keskussäädettyä. Toisaalta paikallisten yrittäjien vapaa markkinatalous ei ollut työllistämisvaikutusta vaan riistoa. Riiston nimi ei ollut korkeat hinnat vaan verotus. Rikkaat yrittäjät toivoivat senhetkisen tilanteen pysyvän, eivätkä siksi halunneet varautua riskeihin joka vaaransi sitten yhteiskunnan. Toimijoiden ja valtioiden edut eivät usein ole yhteneviä.
En tiedä kuka tässä nykyisessä Suomessa on Lucullus ja kuka paikallinen riistäjä. Sen kuitenkin tiedän, että Rooman valtakunnan aikana rikkaat jäivät helposti vihollisen jalkoihin jos sotatila syttyi. Nykyään rikas pääsee lentokoneella karkuun toiseen maahan jatkamaan toimiaan entisellään. Vain totaalinen aivan kaikki paikat kattava maailmansota voisi estää tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!