Helsingin Sanomissa oli suurlähettiläs Bruce Oreckin haastattelu. Nostan esiin tästä haastattelusta detaljin joka ei ollut tuon haastattelun kannalta kovin relevantti. Mutta joka on kiinnostava lähtökohta. "Siinä missä Yhdysvaltain perustajaisät, Founding Fathers, olivat nuoria kiihkeitä poliitikkoja ja filosofeja, Suomen perustajaisät olivat taiteilijoita. He maalasivat, runoilivat, kirjailivat, sävelsivät ja ikuistivat rakennuksiin Suomen tarinan."
On nimittäin hyvin merkillepantavaa miten USA on nykyään kaiken kaikkiaan hyvin ei-filosofinen kansakunta. Tiedeosaaminen on siellä siitä erikoinen, että maassa on samanaikaisesti runsaasti tieteen huippuosaajia, että laajat massat joiden tieteellinen lukutaito on pohjamudissa. Ja filosofian kohdalla on huomattava että USA:ssa äärimmäisen moni korostaa pragmaattisuutta palavan ihanteellisuuden yli. Haihattelu ja utopiat haiskahtavat esimerkiksi liiaksi kommunismilta. Suomessa sen sijaan vastustetaan varsin laajasti kaikkea "postmodernia tekotaidetta". Sitä pidetään humpuukina. Sillä tilaa pitäisi antaa kansallistunnetta lietsovalle kitchille.
Ehkä molemmat maat ovat kehittyneet lähtökohdistaan. Sillä demokratioissa ja hyvissä maissa ei ole mitään muuttumatonta kansallista identiteettiä joka kahlitsisi, vangitsisi ja pakottaisi ihmiset siihen muottiin mihin joku alkuperätarina (origin story) on liimannut provenienssin. Ehkä ei pidä tuijottaa sitä mistä on tullut vaan sitä minne ollaan menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!