Kun käsitellään uskontoja ja niiden suhdetta väkivaltaan, ei ole ollenkaan tavatonta että ongelmia hienopestään mitättömiksi selittämällä että konflikti on vain irrelevantisti uskonnollinen. Että politiikka, valta ja muut ei-uskonnolliset elementit liittyisivät vahvasti konfliktiin. Ja siksi uskonnosta puhuminen on virhe ja väärin.
Väite muiden elementtien relevantista läsnäolosta on tietenkin totta, eikä väite itsessään ole kovin kiistanalainen. On selvää että esimerkiksi öljy näyttelee tärkeää osaa ja uskonto tarjoaa retoriikan. On selvää että palestiina-israel -konfliktissa maa-alueiden omistus ja käyttö liittyvät uskonnollisiin motiiveihin.
Mutta tämä ei tosiasiassa tarjoa mitään argumenttia sille että konflikti ei olisi relevantisti liitoksissa uskontoihin. Itse asiassa voidaan sanoa että kaikkien konfliktien takana on useita erilaisia syitä. Koska monta syytä voi olla yhden seurauksen takana ei voida sanoa että "jos takana on A niin sen takana ei ole B". Kenties ne ovat takana molemmat. Kun takana on monta muuttujaa, ei voida sanoa että "kun takana on A, niin muut selitykset ovat vääriä". Ne voivat kaikki olla oikeita.
Kenties uskonnolla, ateismilla ja vastaavillaa ideologioilla saadaan ihmiset suostuteltua kuolemaan sodassa helpommin kuin vetoamalla siihen että me nyt halutaan vaan heidän maat ja bensat?
Tämä lieneekin ilmiselvää, sillä kun samat ihmiset tulkitsevat historiaa, he löytävät kyllä mielellään ateismin syylliseksi ranskan vallankumouksen valistushengellä perusteltuihin väkivaltaisuuksiin. He näkevät ateismin Stalinin ja Hitlerin takana. Vaikka tosiasiassa Hitlerinkin vallan takana oli esimerkiksi Saksan taloustilanne. Stalinia miellytti myös henkilökultti ja henkilökohtainen valta. Ja silti ihmiset tiedostavat jollain tavalla että nämä eivät poista ateismia yhtälöstä. Jos tämä on totta, saman tulee koskea myös uskontoja. Myös kristinuskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!