keskiviikko 27. elokuuta 2014

Religious until you get sense

Ylläoleva on tällä hetkellä uskovaisten keskuudessa pyörivä meemi. Sitä pidetään jotenkin erityisen oivaltavana. Ja sitä näyttävät arvostavan aivan rationaalisena itseään pitävät kristityt.

Itseäni tämä ajattelutapa hämmentää. Pääasiassa sen vuoksi että se yrittää ikään kuin iskeä autenttisuuteen. Että henkilö ei oikeasti ole tuonlaatuista mieltä ellei hänen perspektiivinsä ole jotenkin rajallinen ja puutteellinen. Ja näin tehdessään siinä on kaksi varsin erikoista väitelausetta.
* Ensimmäinen väite on että tämä muutos todella tapahtuu. Kenties se konservatiivien mielessä todella on näin. Mutta tosimaailmassa on esimerkiksi kiinalaisia biljonäärikommunisteja. Suomessa feminismikirjan tehnyt Rosa Meriläinen on feministi yhä vaikka onkin naimisissa Simo Frangénin kanssa. Ja talvisodassakin soti ateisteja - minkä ei pitäisi yllättää koska talvisota yhdisti kansalaisia sen sijaan että pelkästään "valkoiset" olisivat sotineet. Ja "punaisissa" ateisteja oli yllättävissä määrin.
* Toinen asia on tietysti se, että onko tämä muutos järkevä. Se, että ihminen esimerkiksi lentokoneen pudotessa muuttuisi automaattisesti teistiksi voisi totta ollessaankin kertoa vain siitä että hädän hetkellä ihminen ei toimi rationaalisesti. Jumala ei muutu todeksi sillä että hukkuvat muuttuisivat teistiksi. Samoin kommunismi voisi olla teoriassa olla hyvinkin oikeudenmukainen siitä huolimatta että rikkaat ihmiset muuttuisivat lajityypillisesti ahneiksi eivätkä haluaisi jakaa mitään omastaan kenellekään.

En ymmärrä mitä pointtia on tehdä tämänlaisia argumentaatioita. Ne eivät ole filosofisesti tai tieteellisesti perusteltuja. Niissä jaetaan lähinnä asenne. Ja tämä kokonaisuutena taas oikeuttaa täysin otsikon. Jos arvostat ja levität ja kannatat tämänlaisia tekstejä, todistat että tässä otsikossa on enemmän järkeä kuin missään sen alla olevissa mukaelmissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!