Hihhulein ironinen käännytyslappu

Ihmisillä on ovessaan mainoskieltolappuja. Niitä pitäisi hyvän tavan mukaan kunnioittaa. Toisaalta jos oveen laittaa laskuttamiskiellon, niin postimies korkeintaan hymähtää. (Tuskin. Aika moni käyttää tätä vitsiä, sen opin lapsena jakaessani lehtiä.) Uskonnon ajatellaan usein olevan jotain jonka pitäisi kunnioittaa samantapaisia kieltoja kuin mainonnan kohdalla. Etenkin jos ovessa on ihan suoraan kielto jossa kielletään uskonnollisen materiaalin laittaminen. Kuitenkin vaikka tämänlainen kielto onkin tapahtunut, niin "eräälle ystävälleni" - kuulemma eufemismi itselle, mutta vannon että nyt kyseessä ei ole tämä. Vaan se, että ihminen ei halua, mitä ymmärrettävistä syistä, nimeään mainittavaksi missään minun yhteydessäni - tupsahti kotiin seuraavanlaatuista aineistoa:

Asiassa on tietysti monia erikoisuuksia. Tapaa voi pitää epäkohteliaana. Ja vaikka se ei olisikaan epäkohteliasta vaan "hyväntahtoista ja yritystä olla kohtelias" niin se on siltikin vähintään lainvastaista. (Sillä onko asia "first world problem" ei ole asian kanssa väliä. Tuomiot ovat suhteessa lakiin, eikä niitä jätetä jakamatta sen takia että ne uskovaisista ovat pikkumaista nipotusta. Vaikka uskovat olisivat oikeassakin tästä nipotusasiasta.) Asiaa pahentaa se, että lappu tulee kotiin. Uskonelämän privaatin piirikään ei siis ole suojassa. Koulujen lisäksi uskonnollista tuputusta halutaan tunkea myös kotioven sisäpuolelle. (Tässä tapauksessa aivan konkreettisesti.)

Huomio saattaa keskittyä englannin kielen runsauteen. Sekä siihen että suomennokset eivät ole peräisin tuoreimmasta Raamatun käännöksestä. Viesti ei vaikuta Jehovan Todistajien tai Mormonien aineistolta. Se edustaa luultavasti jotain "vapaata suunta", koska niissä vanhasta käännös on usein ahkerammassa käytössä. Tähän suuntaan osoittaa toki myös tietty kusipäisyys. Klassinen luterilaisuus ei törkyile tai "ups vahinkoile" samaan tapaan kuin proaktiivisemmin aktivoituneet pienempien järjestöjen toimijat.

Silti tässä lapussa on jotain äärimmäisen epätavallista. Nimittäin yleensä nimenomaan pienemmät tahot eivät jaa vain Herran Sanaa. Suurin osa lapuista on itse asiassa perimmiltään kutsuja tilaisuuksiin. Eli halutaan että lapun lukee ja tulee harrastamaan uskontoa seuraan. Tässä yhteydessä on tavallista että lapussa ilmoitetaan ihan suoria tietoja. Osoitetta, kenties jopa puhelinnumeroa. Ja joskus jopa kellonaikoja jolloin tilaisuuksia pidetään. Tässä lapussa ei ole mitään tämänkaltaista. Joka tietysti estää myös reklamoinnin lähettäjää kohtaan. Normaalisti jos tämänlaatuinen ylilyönti tapahtuu, riittää että menee lapun kanssa sen osoitteen sanomaan paikkaan marmattamaan. Mutta nyt ei selvästi ole kyse tämänlaatuisesta.

Itselleni huomiota herättää kuitenkin se, miten lappu rikkoo ironisesti omia periaatteitaan. "On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat." Uskontomateriaalin tunkeminen avoimesti ateistiseen luolaan on tietysti provokatiivista. Erityistä voimatonta mutta sitäkin syvempää raivoa herättää tietysti se, että valittaakaan asiasta ei voi. Joten asia voi toistua ties miten monta kertaa. Tämän ironiatason kautta lapussa on toki mukana myös tilanneironiaa ("situational ironya"). Lapun lähettäjä toivoo ja tavoittelee tiettyä asiaa. Mutta teosta seuraa jotain aivan päinvastaista.

Asia kannattaa kenties hoitaa toisenlaisella mainoslapulla. Ehkä ei sellaisella kuin "seuraavalta hihhulilta palaa kirkko". Vaan kenties sellaisella, jossa sanotaan jotain sen tapaista kuin että "Tämä on vapaa-ajattelijoiden kampanjaoviluukku. Käytä sitä mikäli haluat vaihtaa uskonnollista materiaalia pornoon." Kyllä se siitä.