Toki ymmärrän, että mainosmies on tarkoittanut että Big Mac on jotenkin erityinen tuote. Mutta muotoilun jälkeen ei voi kuin ihmetellä. Sillä jos maailmassa on vain yksi Big Mac, niin miten minäkin olen syönyt niitä useita. Että ovatko ne muut virallisista McDonaldseista ostamani Big Macit olleet huijausta ja rihkamaa? Ja jos näin on, niin miksi juuri tämä minun edessäni oleva hampurilainen olisi aito?
Ja tämä pakottaa tiedostamaan, että lausunto Bic Macista on ymmärrettävissä jonkinlaisena platonisen ideamaailman heijastumana. Bic Mac ei olekaan enää hampurilainen vaan jonkinlainen idea. Idea joka täydellisenä lillii jossain käsiteavaruudessa. Ja josta tämä ostamani hampurilainen on vain kalpea heijastuma. Että jossain transsendentissa on täydellinen, ikuinen ja muutumaton purilainen ja kaikki mitä saan ovat vain karkeita epätäydellisiä väkerryksiä joita kohtuullisen pienipalkkaiset ihmiset tekevät, useimmiten odottaessaan pääsyä jollekin toiselle alalle ja toiseen työhön tai ainakin toisiin tehtäviin.
Ja jossain mielessä mainos on oikeassa. Nykymaailmassa Big Mac on standardoitu tuote joka on määritelty tavalla josta poikkeamisia siedetään yllättävän vähän. Hampurilaisten muodot ovat monenlaisia mutta Big Mac kulkee hyvin tarkasti standardin määrittämässä muodossa. Tulkinnanvaraisuutta on vähennettu roimasti. Ja Big Mac ilmeneekin pääasiassa paperina juristien suojaamana kassakaapista toiseen. Kysymys ei pääasiassa ole hampurilaisesta vaan hampurilaisen reseptistä. Joka taas on suusanallinen viittaussuhde tietynlaiseen hampurilaisen reseptiin.
Toki tekstin voisi tulkita myös kuvaukseksi sisällöstä. Tällöin pitäisi tosin hyväksyä sellainen varsin epäuskottava premissi että McDonald's olisi jotenkin nöyrä ja korostaisi että laatikossa on vain yksi Big Mac, eikä useampia. Että vain yksi hampurilainen tuollaiselle luuviululle. Enemmän oltaisiin laitettu mutta ei mahtunut tähän pikku boksiin enempää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!