Kirkon virallinen kanta vs. Kari Mäkinen edustaa

Kari Mäkinen sai runsaasti julkisuutta - niin myönteistä kuin kielteistäkin - lausunnostaan jossa hän pyysi anteeksi homoseksuaaleilta. Tämä on tietysti armelias tunnustus.

Tässä keskustelussa nousi tavalliseen tapaan esiin myös kirkon virallinen kanta. Viestinä oli sekin, että paitsi että homoseksuaaleilta pyydetään anteeksi niin myös että kirkkoa syytetään väärin. Että kirkko on moniarvoinen. Ja ennen kaikkea että Päivi Räsänen ei edusta kirkon virallista kantaa. Sanottiin että "Kirkon virallinen kanta on vähintään neutraali, eikä sama kuin Räsäsen ja kumppaneiden." Tämänlaisissa lausumissa unohtuu se, että "Kirkon virallinen kanta" on jotain jonka muodostaa kirkkohallitus. Kirkkohallitus joka on tällä hetkellä enemmistökonservatiivinen. Ja kirkkohallituksen ääni ja tätä kautta kirkon virallinen kanta näkyy mm. ns. "homolakiin" tai "tasa-arvoiseen avioliittolakiin" liittyvässä lausunnossa joka tuoreesti edestämme annettiin lakivaliokunnalle. Se taas on kielteinen. "Mikäli samaa sukupuolta olevien parisuhteet halutaan - asenteellisesti ja käytännössä - rinnastaa avioliittoon, tällöin ei enää ole kysymys vain epäkohtien korjaamisesta, vaan syvemmästä ja kauaskantoisesta arvoratkaisusta." ... "Kirkkohallituksen mielestä ei ole ongelmatonta, jos valtio erityistoimin tukee yhtä vähemmistöryhmää - tässä tapauksessa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa vähemmistöä. Perinteisestä yksiavioisesta, heteroseksuaalisesta perhemallista poikkeavia seksuaalisuuden toteuttamismuotoja on myös monia muita. Yleisin ja tunnetuin näistä lienee nykyisinkin eräissä kulttuureissa vaikuttava moniavioisuus." Argumenttirakenne ja sisältö on siis sama kuin Oinosella, ainoastaan slippery slopea ei ole vedetty eläimiin vaan on valittu hieman kohteliaampi vaihtoehto.

Sen sijaan kirkon kaikkien jäsenien enemmistön kanta on varmasti toinen. Samoin pappien parissa tehty mielipidemittaus saattaisi olla toinen. Mutta tärkeää on tiedostaa että kirkkohallitus on kirkon virallinen kanta. Päivi Räsänen ei edusta virallista valtaa mutta hänen mielipiteensä mukailee vahvasti tätä virallista kantaa. Kari Mäkinen sen sijaan ... lähinnä edustaa.

Tässä mielessä voidaankin nostaa esiin se, miten usein puhutaan "virallisesta totuudesta". Sanapari on jännittävä koska kun sitä käytetään vihjataan kahteen asiaan (a) on olemassa epävirallinen totuus ja (b) vihjataan että tämä epävirallinen totuus olisi laadukkaampi ja parempi kuin se meille kerrottu totuus. Tämä toimii loistavana avauksena tilanteeseen:
1: On olemassa kirkon jäsenten kanta, joka on homoille yllättävänkin myönteinen. Kirkko on tältä tasoltaan moniääninen. Ihmisillä on monia mielipiteitä mutta he ovat silti jäseniä ja osallistuvat keskusteluun. Tällöin voidaan periaatteessa puhua "kansankirkon" ihanteesta.
2: On olemassa instituution ja vallan rakenne joka ohjaa toimintoja. Se taas on hyvin tietynlainen ja se ei välttämättä juurikaan mukaile mitään. Moniäänisyydelle tässä ei ole varaa. Homojen siunaaminen on tarkkaa puuhaa. Heteroiden kanssa muuten identtinen häärituaali jossa dokumenttiin raksitaan "rekisteröity parisuhde" -kohtaan ei ole mahdollinen. Moniäänisyydelle ei ole tilaa tällä valta-rituaalitasolla. Voidaan puhua valtionkirkosta, joka johtaa kansalaisten mielipiteiden yli julkista rituaalikuvastoa ja "on läsnä legitimoimassa sekä itseään että vallitsevaa valtaa" esimerkiksi näyttävissä suurelle osalle kansaa näytettävissä juhlatilaisuuksissa joissa esiintyvät myös maallisen vallan suurimmat nimet.

Itse näkisin että ilman rituaalitason muuttamista Kari Mäkisen anteeksipyyntö on ontto. Anteeksipyyntö ei ole teonkorvike, jokin joka korjaa asian vaikka mitään aktiota ei tapahtuisikaan. Anteeksipyyntö johon ei kuulu väärintekojen loppuminen on tyhjä. Se on sitä moniäänistä surinaa jossa ollaan moniäänisiä ilman että muutetaan toimintaa. Ja tämä on nähdäkseni väärin, kun konservatiivinen vastapuoli kyllä sitten tekee parhaansa jotta moniäänisestä surinasta kuljettaisiin kohti Puhdistettua Uskoa, oikeistettua oppia. Sitä tilaa jossa myös kansankirkko muistuttaisi valtionkirkkoa. Kansankirkossa kuuluvat taas haluaisivat että kirkko todella, paitsi antaisi heidän olla jotain mieltä, niin myös ns. kuuntelisi ja ottaisi heidät huomioon. Eli mentäisiin tilanteeseen jossa "valtionkirkkotaso" olisi se jota korjattaisiin "kansankirkon" mukaiseksi. Ja uskon, että vaikka kirkon tulevaisuuden suunnittelu on hankalaa, niin se on selvää että mitä kauemmas "valtionkirkko" virallisine kantoineen eroaa "kansankirkon" "oikeista kannoista", niin sitä useampi pyrähtää ulos kirkosta.