Kun käyskentelee vaikka helluntailaisten parissa, saattaa törmätä ns. glossolaliaan. Silloin ihminen puhuu jotain jota ei oikein voi ymmärtää. Merkitysettömiä tavuja joissa ei ole kysymys äidinkielestä eikä tunnetusta ihmisen kielestä.
Oma suhteeni näissä tilanteissa voidaan löytää suoraan "Raamatusta". Suhteeni helluntailaisiin voidaan ymmärtää helluntain kautta. Ja tällöin ollaan Apostolien tekojen 2 luvussa. Hyvä Kirja antaa avukseni jakeet 12-13. "He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?" Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä." Absurdiuskertoimet ovat kovilla. On vaikeaa nähdä miten tälläistä voisi ottaa vakavasti. Kun kuulee ihmisten mongertavan tulee selitykseksi mieleen jokin muu kuin ihme. Mieleen tulee enemmänkin palilalia.
Eikä nykyäänkään ole vastaukseksi oikein muuta kuin Paavali. Jonka huumorintajusta kertoo vastaus jakeista 15. "Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette - nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti." Että ehkä he ovat kännissä, mutta vasta illalla.
Tosin Paavalin etuna oli se, että helluntaina sentään puhuttiin oikeita vieraita kieliä. Jakeet 6-8 kertovat "Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?"" Ihmeet ovat tälläkin kohden rapistuneet ajan mittaan. On ihmeellistä, miten tallennusmenetelmien paraneminen on tapahtunut samanaikaisesti ihmeiden vähenemisen kanssa. Mutta toisaalta editoimismenetelmien ja erikoistehostemahdollisuuksien kasvaessa ihmeet ovat tulleet mukaan kuvioihin. Nykyaikana helluntaiseurakunnasta ei tahdo saada kunnon ihmeitä, eikä aina edes heilaa.
Ehkä hekin ovat kännissä vasta illalla.
lauantai 12. heinäkuuta 2014
1 kommentti:
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!
Olen jostain lukenut, että helluntailaisuuden alkuaikoina monet liikkeen jäsenet olisivat ajatelleet, että kielilläpuhuminen heikentäisi ihmisten välisiä kielellisiä raja-aitoja. Myöhemmin oli ruvettu ajattelemaan asiasta vähemmän innostuneesti.
VastaaPoistaItselläni on ollut helluntailaisia sukulaisia, eli olen päässyt aitiopaikalta näkemään näitä meininkejä. Minusta ei tullut helluntailaista, vaan jossain vaiheessa olin joidenkin vuosien ajan Vapaakirkon jäsen. Sielläkin jotkut puhuivat kielillä, mutta meininki oli melko yleisesti ottaen hillitympää kuin helluntailaisissa.