Olen ottanut osaa oleellista oleellisempaan onnellisuushaasteeseen. John F. Kennedyä mukaillen en tee tätä siksi että se on helppoa vaan siksi, että se on vaikeaa. Mitä on onnellisuus? Sen ehkä tunnistaa vasta kun se osuu kohdalle. Ja useimmien arvostaa vasta kun se ei enää osu.
1. Aloitin päiväni hakemalla oikein tietoisesti positiivisia asioita. Aloitin kuolinilmoituksista. Kukaan tietämän ihminen jonka kuolemasta ilostuisin ei ole vaipunut vaineeseen. Eikä lohtua tilanteeseen tuo edes tilastomatematiikka. Tilastollisesti kuolinilmoitusten ihmisissä täytyy olla joku joka on ollut merkittävän hankala ja kenkku, enemmän kuin keskihajonnan (σ) verran keskiarvosta siihen negatiiviseen suuntaan. Tai muuten sellainen ajatus kuin hyvyys, hyöty, ja vastaava ei merkitse mitään. Mutta ei tästä ajatuksesta tullut mieleen muuta kuin se, että jos tekee tämänlaisia laskelmia lienee itse vähintään keskihajonnan (σ) verran keskiarvosta väärään suuntaan.
1. Paula oli tehnyt ruokaa, ihan yksin minua varten. Sellaisia chili-juustoyllätyksen pitäviä pihvejä joiden reseptin saimme eräästä "Man vs. food" -ohjelman jaksosta. (Se on hyvä lähtökohta chiliruuassa. Että ihminen vastaan ruoka.) Kotitöiden välttäminen on aina erityisen hienoa, ruoka on lihaa ja aulius jossa tekee toisen puolesta jotain saamatta itse hyötyä on yleensä kaunista. Ainut huoleni on se, että huomenna WC -käynti tehdään Johnny Cashin tahdissa. ("Ring of fire", se jossa on lisäksi aluksi tarjolla torvisoittoa.)
2. Luin, Alain de Bottonin kirjoittamana, Arthur Schopenhauerin elämästä. Ja siitä tuli hyvä mieli. Schopenhauer oli kaikesta negatiivisuudestaan huolimatta yrittänyt romanttisesti iskeä nuorempaa neitiä. Filosofin oma kuvaus toiminnastaan oli romanttinen. Mielenkiintoiseksi asia muuttui kun kyseisestä tapahtumasta on tietoa myös tämän lähentelyn kohteen päiväkirjassa. Ei ollut niin diskreetti ja ihanteenmukainen tilanne kuin mitä Schopenhauer ajatteli, vaan limainen. Tästä tuli jotenkin ihan käsittämättömän hauska olo. Ei sellaisella vahingoniloisella tavalla. (Vaikka vahingonilo onkin ainut oikea todellinen syvä ilo, ja sellaisena ehdottomasti laskettaisiin onnellisuushaasteisiin.) Kun pessimisti epäonnistuu hetkenä kun unohtaa olla pessimisti, mutta ei tajua epäonnistuneensa. Siinä on viisautta. Siinä unohtamisessa ja ignoranssissa. Mutta jos siinä ei kävisi lopulta huonosti niin se ei olisi ZEN.
3. Omat ajatukseni osaavat huvittaa minua itseäni tänään. Tajusin että "frustraatio" ja "humpuuki" ovat negatiivisten tunteiden sävyttämiä sanoja. Mutta jos niitä kuuntelee pelkästään sanoina, siis siltä miltä ne kuulostavat, ne kuulostavat joltain tosi hauskalta ja mukavalta. Sellaisilta että niiden hokemisesta tulee hyvä mieli. Jos ei tietäisi sanojen sisältöä voisi arvailla että ne olisivat kenties jotain jonka voisi antaa lahjaksi (humpuuki) tai joka voisi olla hauska syödä (frustraatio). Tämänlaisen keksimisestä tulee erikoinen olo. Sellainen joka saa sanomaan lähimmäisilleen hyviä asioita ja mukavia juttuja. Kuten sanoja "frustroivaa" ja "humpuukia". (Ei auttane tämä hokeminen heille kyllä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!