"Happiness: the final frontier. These are the voyages of the starship Surprise. Its five-day mission: to explore strange new worlds, to seek out new life and new civilizations, to boldly go where everyone else have gone before."
1. Kunnon darwinistina tiedostan, että jos absoluuttista kelpoisuutta ei voi saavuttaa, pitää tyytyä suhteelliseen kelpoisuuteen. Aamu-uutiset tekivät tästä jälleen kerran helppoa. Että mieluummin he kuin minä. Tai oikestaan juuri päinvastoin. Mieluummin olen minä kuin he. Mutta ennen kuin pääsen enemmän ilakoimaan farisealaisessa ylpeydessäni ja sanomaan että onneksi en ole kuin tuo publikaani, tiedostan että jokainen tämänlaatuinen ajatus pienentää rippusen sitä kuilua joka on heidän ja minun välissäni. Lisäksi jokainen heistä tehty ajatus tarkoittaa että jossain mielessä he ovat minun mielessäni.
1. Töissä ihmiset tarttuvat helposti sanoihini. Kirjaimellisesti. Esimerkiksi siihen että jos jokin vaikka haukutaan pataluhaksi, niin jos pata onkin helppo niin mikä se luha sitten on. Onneksi ihmiset osaavat lukea googlella Kotusta. Pata ei ole oikea kokkausväline vaan tarkoittaa lähinnä "todella, paljon". (Patalaiska, patavanhoillinen.) Pata tulee kenties alun perin ihan oikeasta padasta, vanhin pata-etuliitesana on patajuoppo. Joka on joko laittanut viinan ruuan edelle tai sitten viinanhimo on ollut niin kova että ei ole edes oikein maltettu tiputtaa viinaksia kun on pitänyt jo padasta maistaa. Luha taas on rikkinäiseen viittaava. Sanonnassa on siis tuusannuuskaksi laittamisen henkeä. Kyllä tälläinen relevantti puuhastelu työajalla, näin hidastahtiseen kesäaikaan on ihanaa. Etenkin kun sain tästä tavallaan ihan palkkaa. (Miten paljon Teidän firmassanne onkaan rahaa siirretty pasianssiin, kysyn vaain.)
2. Lisäksi töissä sain oppia että on asia josta minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Nimittäin metrolaitteiden ohjausjärjestelmät. On hyvä tietää että aina on uutta opittavaa.
3. Kotiin tullessa K -juna ei toiminut. Tämä ei olisi varmasti mikään positiivisuusasia, mutta junan kondyktööri oli varsin sanavalmis ja hauska. Ne olisi miltei voinut nauhoittaa ja tehdä niistä vitsikoosteita. Ei harmittanut vaikka vaihdevika pakotti poistumaan Korsossa. Kävelin Keravalle. Juna toimi sen verran että ei tarvinnut kävellä Helsingistä.
Onnellisuus oli aiemmin haasteellista osassa 1 ja osassa 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!