rikkeitä arvioitakoot yhteisön oikeuskomiteoissa sen mukaan, onko uhri vastustellut tarpeeksi

Tänään törmäsin ihmiseen jota en ollut nähnyt hyvin pitkään aikaan. Muistan hänet jostain 15-16 vuoden takaa. Tarkalleen ottaen hän oli eräs Jehovan Todistaja joka kävi kanssani aikanaan läpi Jehovan Todistajien uskoa. Hyvinkin pitkällisesti. Hän ei ollut tuolloin mitenkään epäkohtelias eikä hän aikaansaanut minulle mitään vaikeuksia. (Mitä ei sitten voi sanoa kaikista muista "jehovalaisista".) Muistelen että hän yritti seurakunnanvanhimmaksi ja muutti toiseen kaupunkiin. Näkeminen ei ollut siis "täysin epämiellyttävä". (Joka voisi olla epäkohteliaisuus jonkun muun kuin minun sanomanani.)

I was getting mixed messages there

Aihe ja tapaaminen sattui "sopivaan saumaan", sillä Jehovan todistajat ovat olleet viime päivinä mediamyllytyksen alla. Etenkin kun hän kertoi että nykyisin hän on eronnut Jehovan todistajista. Että miten hänellä oli joskus ollut ikävä fiilis siitä miten hän oli aikanaan esimerkiksi minua innolla käännytellyt. Hän oli jopa jonkin verran kuullut myöhemmistä vaiheistani ja varmisteli että hänen toimintansa ei ollut ollut lietsomassa vaikeuksia ylleni. (Ei hän ollut.) Hän kertoi myös että hän on nykyisin kristitty, toisin kuin valtaosa Jehovan todistajista eronneista, ja että hän oli saanut kääntymiseenkin innon Pasi Turusen "Vartiotorni - valtakunta uudessa valossa" -kirjasta.

Toki eroamiseen liittyvä karttaminen oli selvästi tehnyt jotain. Oli itse asiassa todella hämmästyttävää miten kyseinen kääntynyt pukeutui ja käyttäytyi hyvin eri tavalla kuin aikanaan. (Tosin 15-16 vuotta sitten minä olin hirveä nössö, että en varmasti ollut yksinäni tässä.) Erikoista oli, että hän selvästi puhui perheestään nimenomaan ydinperheenä. Suku, kuten sisarukset ja vanhemmat puuttuivat. Myöhemmin paljastui että syynä on se, että kontaktia ei pidetä, sillä vaikka virallisessa jargonissa kerrotaan että karttamisessa ei ole kysymys totaalisesta torjunnasta vaan jostain jossa "uskonasioista ei puhuta", niin tosiasiassa kaikki kanssakäyminen katsotaan siltä kannalta että "uskonasioista saatettaisiin ehkä puhua" ja tästä seuraisi riskejä, kuten seurakunnanvanhimpien ja oikeuskomitean edessä juttelemaan joutuminen.

Tätä oli omituista kuulla ihmiseltä jonka on mielikuvissa liittänyt niin vahvasti Jehovan todistajiin kuin voi. (Etenkin kun perusastelmanani on, että ihmiset eivät muutu.) Ja kun nämä karttajat ovat ihmisiä jotka tiedän ja muistan hyvin lapsuudestani, ja jotka ovat aina olleet hyvin kohteliaita ja mukana jopa yhteisissä musiikkiproduktioissa. (Tosin se, että yhteyttä ei ole pidetty vuositolkulla kertoo tietysti siitä että eivät ne nyt mitään kavereita kavereita ole olleet koskaan. Mutta tuttuja.)

Erikoisinta oli tietysti seurata tätä kääntynyttä itseään. Olin havaitsevinani hänessä "tiettyä salamointia", joka on jännittävä mutta ei kovin positiivinen piirre. En ihmettele jos uskosta kääntyneisiin suhtaudutaan kriittisesti, sillä tämän huomaaminen on suhteellisen helppoa. Ikävintä on kuitenkin kenties se, että tunnistan tuon "tietyn salamoinnin" nimenomaan itseni kautta. Minulla on jonkinmoinen aavistus siitä mitä hän on käynyt päänsä sisällä läpi, joten hän tietää mihin hän ei ole menossa takaisin.