lauantai 3. toukokuuta 2014
Rusinat pullasta -Jalovaara
Pirkko Jalovaaran puheista kerätty kooste näyttää että hän haluaa että sairaat menevät ennemmin "Sairaana Jeesus haluaa meidän menevän hänen luokseen mieluummin kuin lääkärin luokse" ja "2. Aik. 16:12" on hänellä lähteenä siitä miten kuningas haki apua lääkäreiltä eikä Jumalalta. Ja tämän vuoksi kuningas ei parantunut. Monia muitakin ihmeellisiä asioita hän sanoo.
Nyt hän on ollut mediakohussa sen vuoksi että hän oli kävelyttänyt ja ihmerukousparannusyrittänyt jalkavammaista. Joka sitten oli päätynyt pyörätuoliin. Jalovaaran kommentti tilanteeseen oli "Minulla ei ole lääketieteellistä koulutusta. En voi mitenkään olla vastuussa väärästä diagnoosista tai siitä, että hän istuu yhä pyörätuolissa."
Pirkko Jalovaaran esirukoilua kuvaakin se, mikä kaikkea ihmerukoustoimintaa. Parantajaksi kuvataan Jumala. Jalovaara ei itse väitä parantavansa. Tämän vuoksi hän vaikuttaa nöyrältä Jumalan toimijalta. Ja ihmiset tukevat Jalovaaraa myös rahallisesti. Nöyryyden vastapainona tuleekin sitten syvä vastuuttomuus. Mikä tietysti sopii paremmin kuin hyvin tämänlaisille vastenmielisille ihmisille.
Ja erikoisinta on, että moni pitää Jalovaaran toimintaa aivan sopivana vain sen takia että kaikki Jalovaaran toiminta on teologisesti korrektia. Että ihme joko tulee tai ei tule. Ja siksi nöyryys ja vastuuttomuus ikään kuin kuuluvat asiaan, eikä ole väärin rahoittaa toimintaakaan. ; Itse pidän tätä asiantilaa vielä vakavampana ongelmana kristinuskolle kuin Jalovaaraa. Se, että tämänlainen toiminta voidaan sovittaa teologian dogmien mukaiseksi kertoo minulle vain siitä että dogmit ovat joko epäeettisiä tai rikki. Ja kumpaakaan ei täydellinen rakastava Jumala voisi tunkea Pyhään kirjaansa.
Jalovaaravideossa ollutta virtsaamisongelma -asiaa miettiessä päätin että osoitan että en ole estynyt ilmaisemaan tunteitani Jalovaaran toimien äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!