Kävipä taannoin eräässä päiväkodissa niin, että lasten lelupäivänä jonkun uskovaisen perheen tenava otti leluksi mukaan "Raamatun". Sitä sitten hieman vilkaistiinkin muiden lasten kanssa. Koska jokainen sai tuoda lelun ja esitellä sitä. Sattuipa samassa päiväkodissa olemaan myös ateistien vesoja. Ja korostettiin heille että lapsen ja hänen vanhempien ilmaisua on. Että tapa ei ole repivä. Sattuipa sitten niin että seuraavana lasten lelupäivänä "Raamattu" oli jälleen esillä. Mutta mukana oli tämän ateistin lapsen mukana evoluutiokirja. Sitäkin käytiin läpi. Seuraavalla kerralla lelupäiviä ohjeistettiin sillä tavalla että kirjan saa tuoda mutta että niitä ei lueskella ettei kenenkään maailmankuvaa loukata.
Tämä on malliesimerkki siitä että monen maailmankuvassa - olipa tämä sitten miten naurettavaa tahi ei - evoluutio on paitsi epätosi teoria niin myös sielun pelastuksen asia. Että väärä uskomus gravitaatiosta ei johda helvettiin, mutta evopropagandaan harhautuminen vie.
Ja ennen kaikkea se on malliesimerkki siitä miten uskonnonvapauskysymyksessä tietyt näkökulmat nähdään uskonnonvapauden ja niiden suvaitsemisen piiriin niin että ne ovat asiallista ja tärkeää itseilmaisua. Mutta muille samaa ei nähdä. Samalla opitaan myös se, että moni tiedostaa toimien sopimattomuuden vasta kun heille itselleen tehdään vastaavaa. Tämä huomio on esimerkiksi koulujen hengellisen ilmituonnin kohdalla ongelma. Sillä kristityt ovat valtakulttuuria eivätkä he käytännössä koskaan joudu joustamaan. Muut sitten joustavat koska kristitty näkee toimensa aivan asiallisina koska kokemuspiiri estää aivan totaalisti vastapuolen kannan ymmärtämisen. Ilmeisesti oikein millään tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!