Poliittinen korrektius on hyvin yleistä. Ja yleensä sitä myös vastustetaan. Itse jakaisin sen kahteen alatyyppiin. Ja nämä alatyypit eroavat toisistaan hyvinkin dramaattisesti.
1: Ensimmäinen poliittinen korrektius on eufemismien keräämistä. Tällöin asiasta ei puhuta sen oikeilla nimillä, tai asiasta puhuminen muotoillaan. Kysymys on usein kohteliaisuudesta ja diplomaattisuudesta joka koetaan elitistisenä ja vieraannuttavana, mutta joka ei oikeastaan rajoita sananvapautta mistään aiheesta.
1.1: Esimerkiksi Franz Ferdinandin sensuroimaton matkapäiväkirja koostui lähinnä eri kulttuurien halveksunnasta. Ja se korjailtiin muotoon joka ei aikaansaanut diplomaattisia skandaaleja. (Muotoilussa "saastaiset kanavat" muutettiin muotoon "kanaviin joissa virtaa likaista vettä".) Tällöin voidaan puhua "tummaihoisista" eikä "neekereistä" ja "homoseksuaalisuudesta" "iljettävän suoleenmöykytyksen" sijasta.
2: Toinen poliittinen korrektius taas on sitä että asiasta tehdään ikään kuin "kulttuurisesti tosi". Tällöin kritiikkiä usein sensuroidaan tai sitä pidetään lähtökohtaisesti epäkunnioittavana. Tällöin tietyt mielipiteet määrittyvät lähtökohtaisesti epäkohteliaiksi, tai sellaisiksi joita yksilöidenkään ei toivota kannattavan tai harjoittavan oikein edes yksityisesti, saati julkisesti.
2.1: Tässä kohden näyttää olevan niin, että miksi ideasta tehdään poliittisesti korrekti. Nykymaailmassa, jossa kritiikkiä kohdistuu aiheeseen kuin aiheeseen, kritiikkiin vastaamisessa tavoitellaan usein hyvää laatua. Ja tästä seuraa se, että puolustusstrategiat voidaan jakaa siihen että (1) perustellaan että asia on totta. Ja demonstroidaan miksi asia toimii, on tieteellinen ja järkevä, jolloin se saa rationaalista valtaa ja tätä kautta sivutuotteena syntyy poliittista valtaa (2) tehdään siitä poliittisesti korrekti, jolloin riittävän moni toimii kuin se olisi totta, ja siten ajatus voi kestää aikaa sillä että se on suosittu. Silloin se saa poliittista valtaa.
Itse asiassa näyttää siltä että
1: Ensimmäinen poliittinen korrektius on jossain määrin toivottavaa. Eufemismien käyttö osoittaa että elät yhteiskunnassa jossa kieli ja konnotaatiot elävät. Ja osoitat että haluat olla kohtelias ja ystävällinen. (En ymmärrä miksi haluta tätä, mutta jos sitä pitää tärkeänä, se voidaan kyllä laskea hyveellisyydeksi.) Konnotaatiot ovat yhteisiä ja niiden merkityskenttä on laaja, yhtä alakulttuuria suurempi. Ja jos sensuuri koskee sanoja ja mielikuvia mutta ei faktuaalisia sisältöjä, ei argumenttitasolla ja tieteellisellä analyysitasolla tapahdu merkittäviä muutoksia.
2: Toisen tyyppinen poliittinen korrektius taas näyttää liittyvän lokeroituneempiin poliittisiin ideologioihin, uskontoihin ja erilaisiin kulttuurillisiin liikehdintöihin ja alakulttuurien käytänteisiin ja muihin dogmiin. Ja poliittiseen korrektiuteen, vaikka "perinteen" ja "kulttuurin" tai "kunnioituksen" hyveisiin vedoten, on esillä käytännössä jos ja vain jos tämän parempia argumentteja ei ole. Josta seuraa se, että todennäköisesti asia jota poliittisella korrektiudella suojataan on epätosi. Tämä on sinänsä erikoista, että poliittinen korrektius ei itse asiassa suoraan itsessään liity toteen tai epätoteen. Tämä syvä epätotuus vain näyttää syntyvän sivutuotteena siksi, että kaikkiin asioihin kohdistuu niin asiallista kuin asiatontakin kritiikkiä. Perusteet nousevat tälläisessä kulttuurissa esiin jos niitä on. Ja vain jos niitä ei ole, tarvitaan "maailmankuva-smaailmankuvaa" ja niiden tabuiksi julistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!