Olli Seppälä filmasi minusta oikein kiinnostavan videopätkän jossa vieraillaan Jeesuksen tyhjässä haudassa. Moni kristitty pitää tyhjää hautaa jonkinlaisena merkittävänä todisteena. Mutta kuten James Cameronin kontroversiaalinen väite löydetystä täydestä haudasta muistuttaa, tosiasiassa on hyvin vaikeaa tietää onko hauta edes aktuaalinen historiallinen Jeesuksen hauta. Ja jos täysi hauta jostain löydettäisiinkin, olisi sen liittäminen tieteellisesti validilla tasolla juuri Jeesukseen käytännössä mahdotonta.
Mutta hauta on kuitenkin kiinnostava. Kuten myös tyhjät haudat Pinarassa. Jotka eivät jostain syystä ole todiste kenenkään koskaan kenellekään tapahtuneesta ylösnousemuksesta. Kukaan missään ei pidä tyhjää hautaa ihmeen todisteena näissä tapauksissa. Mutta ne ovat silti kiinnostavia. Pinaran hautoja ja sitä ympäröivää kulttuuria koskee mysteeri. Kuten esimerkiksi se, mihin tarkoitukseen alueella on kaivettu jyrkkiin vuoren seinämiin valtava määrä koverrettuja tiloja.
Kyseessä ei ole pelkästään vinoilu. Sillä tosiasiassa kristilliseen kulttuuriin, kuten muihinkin kulttuureihin, liittyy paljon kiinnostavia asioita. Tämän on unohtanut ainakin se taho, jolta kuulin väitteen että hautausmaallakin on enemmän eloa kuin evankelisluterilaisessa kirkossa. Tämä on jonkinlainen haaste, jota ajattelin testata vierailemalla hautausmailla ja kirkoissa lähiaikoina, jotta voisin tehdä subjektiivista kokemusvertailua. Uskoisin kuitenkin että kirkot ovat kiinnostavia. Kirkossakin jumalanpalvelukset ovat tylsiä, niiden saarnat keskimäärin niin pinnallisia että ne herjaavat jokaisen niitä kuuntelevan älykkyyttä. Ja niiden kappalevaihtoehto niin rajoittunutta, että varsin pian kappaleisiin turtuu kuin vain sen hetken listahittimusaa soittaviin radiokanaviin.
![]() |
| Ehdottomasti kiinnostavaa. Ainekset, keskiaikaista puuta, muotoilua ja käsityötä. Ei sisällä lisättyä Jeesusta. |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!