 |
| Nunnien "rangaistukset" ovat aina korkeintaan "haasteita"! For honor and disobedience! |
Tätä kipua vastaan voi tietysti taistella suoraan. Mutta jääräpäisyys on tässä jotain jonka kasvaminen (lineaarisesti) kasvattaa jaksamisaikaa yhä vähemmän ja vähemmän (suppenevasti). Mutta asiaan on kiertotie.
Miekkailussa käytetään jonkin verran struktuuriharjoituksena harjoitteita joissa miekkaa pidellään paikallaan pitkiä aikoja. Harjoitteen tarkoitus ei ole opettaa kivunsietoa vaan raajojen oikeaa asettelua. Oikealla asettelulla asentoja voi pitää yhä kauemmin ja kauemmin. (Kasvu lineaarista.)
* Tällä on merkitystä erityisesti renessanssiajan rapiirin kanssa, koska niiden kanssa käsi on koko ajan enemmän tai vähemmän koholla.
* Mutta se merkitsee paljon myös "pitkän miekan" kanssa. Hyvä asettelu kun on ergonomiakysymys ja hyvä struktuuri jota ei pidetä yllä voimalla auttaa jaksamaan pidempään ja tehostaa tekniikoita.
Kun asento on kohdallaan, tarvitaan kuitenkin vielä mielikuvia. Sillä mielikuvien mukaanottamisella saa hyvin pienellä muutoksin valtavan paljon lisää aikaa siihen miten kauan voi pysytellä liikkumattomana. Esimerkiksi katolisten kirjarangaistuksen kohdalla ei tarvitse muuta kuin ottaa oikeat mielikuvat avuksi. (Kasvu eksponentiaalista.)
* Jos kämmeniä pitää pitää alaspäin, voi kuvitella kämmenien alle katoliset puupäiset tontut, joiden kalloa haluaa painaa maahan, mutta nämä kovapäät vain punnaavat pystyyn.
* Jos kämmeniä pitää pitää ylöspäin, tarvitsee vain kuvitella pari näsäviisasta 10 -vuotiasta tai sillä tasolla olevaa itseä hieman lyhyempää katolista kaapuveikkoa, kuvitella että omien käsien etusormi ja keskisormi on näiden sieraimissa, ja että nostat näin näitä ärsykköt tilanteeseen josta he eivät voi paeta - samalla kun näiden sieraimet kannattelevat käsiäsi.
Puolalainen sukutaustani vaatii katolisten päihittämistä, ja miekkamieskunniani kieltää heille alistumisen. Siitäs saatte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!