Kuitenkin toisaalla kun katsotaan asiaa konservatiivien soveltaman arvotyhjiöargumentiston puolelta, ei ole tavatonta että arvojen koveneminen on huolestuttava piirre jota vastaan kristitty taistelee. Esimerkiksi NIMBY -ilmiö jossa mielenterveyskuntoutujien kuntoutumispaikkaa ei haluta itsen lähelle nähdään lähimmäisenrakkaudettomuutena. Arvojen kovenemisen taakse nähdään arvotyhjiö ja liberalismin nähdään ajavan tätä.
Tämä yhtälö on tietyllä tavalla hämmentävä. Yksi lisähämmennys syntyy tietysti siitä että maksimaalisia oikeuksia hakee myös talousteoreettinen vapaan kaupankäynnin korostamista ajava uusliberalismi. Ja uusliberalismin mysteeri on siinä että vaikka kaikki konservatiivit eivät ole uusliberaaleja, niin uusliberaaleissa on valtavan kokoinen konservatiivinen siipi. Esimerkkiksi USA:n fundamentalistiskristillinen oikeisto on vahvasti konservatiivista ja uusliberaalia. Ja mikä metkointa - hekin hakevat liberaalien tapaan oikeuksia, talouselämää ilman rajoituksia. Maksimaalisia oikeuksia minimaalisin rajoituksin.
NIMBY -asenne taas sitten on nimenomaan sitä, että rajoitteita halutaan laittaa. Muiden ihmisten vapautta halutaan rajoittaa koska sitä pidetään itselle kiusallisena.
Tämä nelikko vaatii taatusti jonkinlaista purkamista ; (1) Yksi tapa on erottaa intentiot seurauksista ja talouselämä etiikasta. Tällöin liberaali voi hakea pehmeästi oikeuksia mutta ajaakin maksimaalista kilpailua jossa heikoin sortuu ja lopputuloksena on kovat arvot. Ja että taloudessa käy samoin, mutta tämä on kaunista ja hyvää. (2) Toisaalta konservatiiveilla voi olla syvä sisäinen kaksoisstandardi ; Muiden ikäväksi koetut rajoitukset ovat kovia arvoja, kun taas omat rajoitteet, mulkkuudet, ovat peräti jotain ihailtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!