maanantai 3. helmikuuta 2014
Mitä yhteistä on Sherlock Holmesilla ja aktivismifeminismillä?
Sherlock Holmes edustaa hyvin vanhakantaista etsivätyyppiä. Hän on yhdenlaisen brittigentlemannin ideaalin mukainen. Hahmoa on vaikea liittää mihinkään kovin moderniin, saati aktivistiseen feminismiin. Hieman tarkempi miettiminen tuo mieleen historiallisen yhteyden, tarkalleen ottaen ajassa ja paikassa. Nimittäin naiset hakivat briteissä äänioikeutta samaan aikaan kuin Holmes seikkaili.
Vielä tarkempikin yhteys löytyy. Nimittäin Barton-Wright. Olen aiemmin kirjoittanut tästä jujutsua viktoriaaniseen brittiyhteiskuntaan muotoilleesta eksentrikosta. Ja siitä, miten hän sai sen verran mainetta, että hänen oppinsa mainitaan, joskin kirjoitusvirheen kera, yhdessä keskeisimmistä Sherlock Holmesin seikkailussa.
Barton-Wright liittyy kuitenkin epäsuorasti myös suffragetteihin. Uusin "Tieteen Kuvalehti Historia (3/2014)" kertoo siitä miten feministit kokivat kovaa vastustusta. Aiheeseen liittyen kirjoitettiin esimerkiksi ns. mustasta perjantaista, 18. marraskuuta 1910 jolloin feministit tekivät mielenosoituksia kun lakiehdotus, toki rikkaille suodusta, naisten äänioikeudesta oli hyllytetty.
Naisjärjestö WSPU piti sisällään aktivistijoukon nimeltä "The Bodyguard". Sen parissa näkyvässä roolissa oli länsimaiden eräs ensimmäisistä naispuolisista itsepuolustuslajien opettajista, Edith Garrud. Garrud oli opetellut jujutsua Barton-Wrightin johdolla. Jujutsun avulla fyysisesti hennompi nainen kykeni päihittämään miehiä, jopa poliiseja.
Mielestäni tämä on hyvä muistutus niille, joista itsepuolustuslajit ovat jotenkin maskuliinista järjestelmää tukevien sovinistien asia. Ja jopa jonkinlainen perheväkivallan markkeri. (Ja voi kyllä - jostain syystä itsepuolustuslajien harrastaminen nähdään tietyissä piireissä vaimonhakkaajien harrastuksena.) Tätä on vaikeaa käsittää, sillä perinteisesti maskuliinista ylivaltaa on ylläpidetty sillä että miehet ovat keskimäärin fyysisesti voimakkaampia kuin naiset. Itsepuolustuslajit siirtävät valtaa voimasta taitoon.
Ja tämä on nähdäkseni lähes yhtä vapauttavaa kuin se, miten moni yhteiskunta on saavuttanut menestystä siitä että periytyvät edut on muutettu eduiksi jotka saadaan koulutuksella, taidolla ja ansioilla ; Valtajärjestelmät tuppaavat tällaisessä maailmassa olemaan aina väliaikaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!