keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Syntisiä poltettavaksi

Elokuva "Ghost Rider - aaveajaja" (2007) on itsessään kenties kornein supersankarielokuva pitkiin aikoihin. Elokuva näyttää koostuvan pääasiassa visuaalisuudesta, joka on niin täynnä cool -elementtejä että se muuttuu huvittavaksi, pömpöösiksi, kitchiksi. Tätä voi odottaa kun sankarina on surmanajaja joka muuttuu öisin itsensä saatanan palkkasoturiksi, ja tämä öinen hahmo sitten koostuu lähinnä siitä että nahkatakkiin pukeutunut liekehtivä luuranko ajaa moottoripyörällä.

Kuitenkin tällä elokuvalla on sisällä jonkinlainen teologia. Tätä ei pidä ihmetellä, kun se kuitenkin kylvää ympäriinsä kristillistä symboliikkaa haudankaivajista demoneihin ja helvetinliekkeihin.

Ehkä päällimmäisin huomio on se, että aaveajajaa ei ole possessoitu, hän ei ole tahdoton olento vaikka saatana onkin sopinut että hän omistaa Johnny Blazen sielun. Hän voi jopa kapinoida käskyttäjäänsä vastaan koska "He may have my soul but he doesn't have my spirit." Tämä selittää myös sen, miksi "intiaaninimi liekehtivä kallo" ei voi polttaa demoneja erikoiskatseellaan. Demoni Blackheart selittää "Your Penance stare won't work on me. I've no soul to burn." Toisin sanoen henki (spirit) on asenne joka pitää elossa. Sielu (soul) taas on jotain muuta, jotain joka ilmeisesti on tuonpuoleiselle elämiselle jotenkin oleellisen tärkeää, se on ikään kuin spirit kuolemanjälkeistä elämää varten.

Ja tämä katse onkin sitten hieman erikoisempi. Se nimittäin toimii selvällä toimintaperiaatteella ; Tämä selviää kohtauksessa jossa penance stare kohdistetaan ryöstäjään ; "Look into my eyes. Your soul is stained by the blood of the innocent. Feel their pain!" Se siis polttaa sielun syntisiltä väärintekijöiltä, ja tekojen seuraukset lasketaan viattomien uhrien kärsimykset palauttamalla, ikään kuin karmisena tasapainona.

On hyvin omituista, miksi tämänlainen ominaisuus on jotain jonka Saatana antaa ikään kuin "epäarmolahjana" seuraajalleen. Luultavasti tämä ajatus siitä että syntiset saavat armonsa mukaan onkin liitetty hahmoon sen takia että se koettaisiin moraalisesti oikeutetuksi. ; Se noudattaa USA:ssa yleistä oikeistokonservatiivikristillistä (kalvinismin sävyttämää) koston tematiikkaa jossa Helvetti on osa oikeusjärjestelmää. Saatanan vallassa oleva hahmo sankarina olisi luultavasti liian väkevää materiaalia jotta se voisi menestyä pintakulttuuria hivelevässä elokuvassa, joten tämä on luultavasti se miksi syntisten rankaisu on laitettu elokuvaan. ; Se vihjaa, että sitä kuitenkin oltaisiin hyvisten puolella.

Mutta luterilaiselta kannalta asia muuttuu mutkikkaammaksi. Itse asiassa sitä kautta voi oikeastaan ymmärtää miksi Saatana kylvää tämänlaisia asioita maailmaan. Elokuvahan itse asiassa korostaa sitä että sielut ovat hyvin arvokkaita demoneille. Elokuvassa haluttuna kohteena on "Contract of San Venganza", joka on sopimus jossa on tuhannen ihmisen saatanalle myymää sielua.

Teologisesti luterilaisuudessa taas on kysymys armosta. Jumalan kannalta jokainen penance starella helvettiin lähetetty sielupolo menettää mahdollisuuden katumukseen ja uskoontuloon joka johtaa pahimmallakin syntisäkillä pelastukseen. Saatana on siis vain ahne "antaessaan oikeuden toteutua". Tämä huomio selittääkin paljon kalvinisteista, oikeistokonservatiivisen kristillisyyden "hyveellisyydestä" ja heidän näkemyksestään "oikeudenmukaisuudesta". Ja tämän tiedostaminen taas selittää kokolailla paljon heidän käyttäytymisestä, toiminnastaan ja siitä miten he voivat aamuisin katsoa itseään peiliin tekemättä itsemurhaa puhtaasta häpeästä (vaikka ovat kalvinisteja).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!