Vierailin mystisellä Keravan aseman lähellä olevalla luolalla. Se tunnetaan paikallisten puheissa nimellä "Sampolan alikulkutunneli". Paikan nimi viittaa siihen että kansanperinne muistaa luolan käyttötavoista. Nimessä on viittauksia muinaisjumaltarustosta tuttuun maagiseen sampoon. Lisäksi nimessä on viite tuonpuoleiseen, ns. aliseen maailmaan.
Ihmiset, kenties apinamiehet tai muut puuttuvat lenkit, olivat pitäneet paikalla luolaelämää. Maassa lojui lasinsirpaleita. Lisäksi löytyi tyhjiä alumiinisia juomaleilejä joiden pintakuviointi viittasivat esimerkiksi karhun palvontaan, sekä myyttiseen Karjalaan joka on edustanut myyttistä suomalaisten paratiisimaista alkukotia, josta Jumala on heidät häätänyt ja laittanut ryssän vahtimaan sen rajoja tulisin miekoin, niin että ihmisellä ei ole tähän paratiisiin mitään asiaa.
Alueelta löytyi myös muutama maalisäiliö (tyhjä) joiden sisällöllä oli läheiseen pystysuoraan kiviseinään maalailtu luolamaalauksia. Luolamaalaukset kuvasivat sanoja kuten "Perkele" ja "FWE" jotka viitannevat muinaisiin jumaliin joihin maalaajat ovat halunneet saada maagisen yhteyden.
Paikka on selvästi jonkinlainen palvontapaikka. Luolan uhkea ulkomuoto ja koko ovat varmasti antaneet ihmisille henkisen kokemuksen.
Sampolan tunneli on modernillekin ihmielle upea kokemus! On kummallista, etteivät paikalliset matkailuviranomaiset ole tehneet siitä kohdetta. Siksi ehdotankin paikalle suojelua sen ainutlaatuisessa nykytilassa, ennen turistilaumojen rynnistystä ohjatuille kierroksille jossa he läpikulkevat tämän ainutlaatuisen luolaston. Nykymuodossaan luolalla on valtava tieteellinen arvo, sillä se avaa ainutlaatuisen mahdollisuuden selvittää luolamiesten elämästä ja siitä mihin he ovat uskoneet. Paikalla olevien sirpaleiden luettelointi ja sitominen löytöpaikalla paikkatietojärjestelmään on jo aloitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!